Nämä kotisivut www.korhola.fi ovat kaksikymmentäviisi vuotta sitten alkaneen mepin työni (1999-2014) massiivinen arkisto ja kolumnieni kokoelma, vanhimmat kolumneista jo 90-luvun alusta. Samalla ne ovat poliittinen henkivakuutukseni. Etusivulla on hakukone, josta voit sanahaulla etsiä kirjoituksia haluamastasi aiheesta.
Jotta urakka ei olisi liian massiivinen, olen tehnyt oikotien tärkeimpiin kirjoituksiini. Nämä eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä, mutta olennaista on, milloin ne on kirjoitettu. Ne eivät niinkään edusta jälkiviisautta vaan ovat ajantasaispuheenvuoro. Tekstit löytyvät myös Uuden Suomen blogista, ja ne aukeavat kokonaisina sinisestä linkistä. Täydentelen listaa pitkin matkaa, ja voit myös ehdottaa omia suosikkejasi esiin nostettavaksi.
Sähkönsiirtomaksuista ja Caruna-kohusta
Vuonna 2013 yritin herätellä valtion omistajaohjauksesta vastaavaa vihreää ministeriä Fortumin aikeista myydä sähkönsiirtoverkot:
Hommia Heidille (helmikuu 2013): ”Tällaisen myynnin ei pitäisi olla Suomessa mikään läpihuutojuttu. Kysymys on periaatteellisesta huoltovarmuudesta: siirtoverkot ovat kansallisen turvallisuuden kannalta strategisia. Onko viisasta politiikkaa antaa ne vieraiden käsiin? Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan pitäisi nyt painostaa homma kotiin. Jos kahdeksan prosenttia ei kelpaa pörssisähköyhtiölle, moni muu suomalainen taho voisi olla siitä määrästä ihan hyvillään.” Lue lisää.
Ahneuden asiamiehet (helmikuu 2016): ”Olin Caruna-kohun aikana Washingtonissa ja seurasin tapahtumia vain sen verran, että muistin varoittaneeni aiheesta kolme vuotta sitten. Yritin tuolloin herätellä silloista omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä valvomaan, ettei kansalaisia höynäytetä. Mitä merkitystä muuten koko ministeritehtävällä on, ellei ministeri ole kansalaisen asialla?– Huomaan, että moni poliitikko on Caruna-kohun yhteydessä paheksunut tapahtunutta veronkiertoa yleensä, sitä valitettavaa ilmiötä, mikä tapahtuu vaikkapa lääkäriasemien kohdalla kun kaikki mahdolliset kulut kirjataan Suomeen, jotta verot voidaan välttää, ja voitot kotiutetaan halvan verotuksen maahan. Se on tietenkin valitettavaa vaikka laki sallii sen – mutta heidän kritiikkinsä ei ole osunut varsinaiseen maaliin.– Caruna-kohussa ei ole kysymys vain veronkierrosta. Kyse on vakavasta poliittisesta laiminlyönnistä, sillä hinnankorotusten kohteena ei ollut mikä tahansa palvelu. Kyseessä oli lailla säädelty valtion monopoli, sähkönsiirto. Juuri tämän monopolin valvonnassa sekä hallitus, eduskunta ja virkamiehet ovat nukkuneet.” Lue lisää.
Pakolaiskriisistä & turvapaikanhakijoista
Kesällä ja syksyllä 2015 kirjoitin monta tekstiä pakolaiskriisistä. Silloin minun katsottiin kirjoittavan ns. yleisen mielipiteen vastaisesti, kun yritin perätä poliitikoilta hallittuja toimia, ettei turvapaikkapolitiikka muuttuisi vahvimpien ja nopeimpien kilpajuoksuksi ja jotta emme synnyttäisi vetovoimatekijöitä, jotka ruokkivat rikollisuutta. Nyt tekstejäni ei enää ihmetellä, ja nyt ne edustavat myös silloisen puolueeni Kokoomuksenkin kantaa . Kokoomuksen kentän kantaa ne ovat kyllä uskoakseni edustaneet koko ajan:
Jos edes puhuttaisiin oikeilla sanoilla, (syyskuu 2015): ”Nyt pää kylmäksi poliitikot, jotka vietätte aikaanne somessa. Jos pitkällekantavia päätöksiä tehdään sosiaalisessa mediassa kiehuneiden tunteiden pohjalta, mitäs sitten kun tunne muuttuu ja yhden totuuden hetki on ohi ja vaihtunut toiseksi totuudeksi? Teidän pitää uskaltaa ajatella pitkäjänteisesti, perustellusti, itsenäisesti ja kirkkaasti. Nyt turvapaikkapolitiikkaamme vaivaa sumeus, käsitteitä myöten.” Lue lisää.
Kun valot sammuvat, (marraskuu 2015): ”Eurooppaan tulijoille on tehtävä selväksi: meidän lakimme ei hyväksy naisten lyömistä, ei homojen sortamista, ei lapsimorsiamia eli lasten seksiorjuutta, ei uskontoa vaihtaneen ihmisen tappamista tai omaisuudenriistoa. Lakimme ei salli vapaudenriistoa tai silpomista. Meillä ei saa raiskata vähemmistöuskonnon edustajaa, meillä ei saa tuomita raiskattua viettelystä ja tuomita häntä siitä kuolemaan. Nämä kaikki Koraaniin perustuva sharia sallii. Olen saanut vastaani väitteitä, että enkö tajua, että kaikkea pahaa tapahtuu myös meidän kulttuurissamme. Kyllä tajuan. Ihminen kykenee pahuuteen ja julmuuteen missä vain. Mutta siinä on valtava ero, salliiko käytössä oleva laki tuon julmuuden. Olennaista on, kenen puolelle laki ja oikeus asettuu.” Lue lisää.
Kallis ralli, (joulukuu 2015): ”Koko pakolaiskeskustelun aikana minua on suuresti vaivannut se, että keskustelu on niin hermostunutta ja mustavalkoista. Asiallista kritiikkiä tehtyjä päätöksiä vastaan on vaikea esittää saamatta rasistin leimaa. Siihen haluaisin todeta, että alttius leimaamiseen ja nimittelyyn on luonteeltaan rasistista toimintaa. Yritän kerta toisensa jälkeen sanoa, että haluan suomalaisten säilyvän myötätuntoisena ja vieraanvaraisena kansana, joka ottaa sydämellisesti vastaan hädänalaisen. Samalla käytän kansalaisen oikeuttani sanoa, että olen pettynyt päättäjiin pakolaiskriisin heikosta hoidosta ja huonosta kohdennuksesta, ja kannustan pikaisiin korjaustoimiin. Edellisen sisäministerin varoituksia olisi kannattanut kuunnella.” Lue lisää.
Miten se meni – vakava vuosikatsaus (syyskuu 2016): ”Meillä ei olisi mitään hätää, jos maailma olisi sellainen paikka kuin vasemmistopoliitikot tai kirkonmiehet yleensä uskovat, rajaton resurssipankki ja ehtymätön runsaudensarvi. Korkea pohjoismainen sosiaaliturva ei ole mahdollinen kaikille, koska se perustui ideaan, jossa osallistujat myös maksavat sen. Kun resurssien rajallisuus on ankea tosiasia, siitä seuraa, että on tehtävä valintoja. On huolehdittava, suuntautuvatko niukat resurssit niille, jotka tarvitsevat apua eniten. On käsitettävä, ettei valtion ensisijainen tehtävä ole rakastaa – vaikka se onkin kaikkien meidän ihmisten tehtävä. Valtion tehtävä on suojella rauhaa, pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta sekä huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.” Lue lisää.
Venäjästä
Suhde Venäjään on merkittävästi kytköksissä energiavalintoihimme. Olen vuosia varoittanut sekä EU:ta että Suomea Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Tässälinkki mielipidekirjoitukseen vuodelta 2004, jossa esitin Suomen ydinvoimakapasiteetin kaksinkertaistamista: ”Väitän, että koko ajan lisääntyvä energian tuontiriippuvuus (Venäjästä) uhkaa jo EU:n ihmisoikeuspolitiikan laatua.”
Useimmat eurooppalaiset poliitikot olivat aika optimistisia Venäjän kehityksen suhteen 2000-luvun alkupuolella. Uskottiin, että se kehittyy kohti demokratiaa – vain 2004 Unioniin liittyneet itä-eurooppalaiset varoittivat europarlamentissa, että Venäjän puheita ei kannata uskoa. Sergei Lavrov oli ulkoasianvaliokunnan vieraana 2006, ja sen kokouksessa aloin ajatella, että nyt Venäjän politiikka kovenee. Siellä on tiukka mies: ”Luulen, että enemmistö kuulijoista jakoi saman tunteen: kyseessä on hyvin osaava, terävä ja kouliutunut mies, mutta juuri niin arrogantti kuin osattiin pelätä. Arroganssi kasvaa Venäjän politiikassa, ja se lyhyt aika, jolloin käännettiin toinenkin poski, on peruuttamattomasti ohi. Demokratia ei lisääntyne, voimantunne sitäkin enemmän.”
Vuoden 2009 blogissa Pohdintaa Suomen edusta tuon esiin kantani ydinvoimaluvan myöntämisestä kaikille kolmelle hakijalle ja muistutan myös siitä, että vihreä politiikka on käytännössä kasvattanut riippuvuutta Venäjästä
Toinen vastaava teksti vuodelta 2010 ”Vihreiden argumentointia ihmettelen. He moittivat Kokoomusta venäläistyyppisestä halusta myydä ydinvoimaa muille. Omalla politiikallaan he ovat kuitenkin kasvattaneet ja kasvattamassa riippuvuuttamme Venäjästä. Vuoden 2002 päätöksen yhteydessä vihreät puhuivat venäläisen maakaasun puolesta vaihtoehtona ydinvoimalle, ja nytkin hyväksytään venäläisen ydinsähkön tuonti.”
Samasta syystä arvostelen vihreää pelisilmää blogissa vuodelta 2014: ” Ville Niinistö on mielestäni oikeassa siinä, että kaikki energiapoliittiset ratkaisut, jotka lisäävät riippuvuuttamme Venäjästä, ovat nykytilanteessa kyseenalaisia. Venäjä-riippuvuutta on kauhisteltu hyvinäkin päivinä, miksei sitten nyt? Suomi kykenisi huomattavasti suurempaan energiaomavaraisuuteen, jos poliittista tahtoa olisi. Vihreän puheenjohtajan viestin uskottavuutta on kuitenkin heikentänyt se, että vihreät itse ovat tätä riippuvuutta edistäneet. On hyvä muistaa, että kun vihreiden edellinen ydinpäätösero hallituksesta tapahtui vuonna 2002, heidän tarjoamansa vaihtoehto oli maakaasu: fossiilista, kallista ja yksinomaan venäläistä. Myös suhtautuminen turpeeseen on johtanut siihen, että turvetta on korvattu venäläisellä hiilivoimalla.”
Venäjän hyökättyä Krimille 2014 kirjoitin blogin Miten Suomi selviytyy Venäjän vieressä.Teen pikaisen historiallisen katsauksen niihin syihin, miksi ainoana länsinaapurina olimme säilyttäneet vapautemme ja miten nyt kannattaa naapurina elää. ”Suomelle EU:n sanktiot tulevat maksamaan todennäköisesti enemmän kuin muille, mutta meidän on syytä olla suorassa rivissä EU-maiden rinnalla ja lähinnä vaikuttaa päätösten luonteeseen. Tarvitsemme EU:ta ehkä enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme myös herkkää tilannetajua enemmän kuin aikoihin.En tervehdi ilolla Venäjän elpynyttä suuruudenuhoa, etenkin kun johdossa on mies, jonka pitkittynyttä suhdetta valtaan voi jo epäillä tunkkaiseksi. Mutta geopoliittinen sijaintimme on realismia. Tarvitsemme kaiken sen valtioviisauden ja muunkinlaisen siunauksen, joka piti Suomen itsenäisenä siinä, missä kaikki Venäjän länsinaapurit joutuivat kokemaan karmean kohtalon.”
Vuonna 2015 pohdin, mikä Venäjältä oli jäänyt tekemättä neuvostovuosien jälkeen blogissa Tilinteko: Mutta vielä huolestuttavampana pidän sitä, millaisille henkisille telineille Venäjä uuden nousunsa ja kansalliskiihkonsa rakentaa. Siitä silkka inhimillinen pahuus ei ole riittävän kaukana.
Kriittinen kirjoitukseni Putinin sodankäynnin uskonnollisesta ja historiallisesta taustasta Putinin hyökättyä Ukrainaan 2022 yrittää valottaa niitä seikkoja, joilla hän kansalaisille sotaa perustelee. Länsimaisilta jää usein ”käsittämättä, missä määrin Ukrainan invaasio on hänelle luonteeltaan uskonnollinen ristiretki. Sen taustalla on yli tuhatvuotinen historia. En yritä hakea hänen teoilleen ymmärrystä vaan kuvata, millaista uskonnollisen ja poliittisen vallan vaarallista sulautumista taustalla on.Länsimainen maallistunut mielikuvitus ei tätä cocktailia helposti ymmärrä. Emme kuitenkaan voi pärjätä viholliselle, jos emme ymmärrä hänen ajatteluaan, ja uskallan veikata, että ainakin tässä tapauksessa talouspakotteiden kielellä kommunikointi jää vajavaiseksi.”
Ukrainan sodan myötä toin esiin myös sitä, miten olimme tähän jamaan väärän energiapolitiikkamme myötä ajautuneet. Blogi Virheä Siirtymä: ”Meneillään on kummallinen keskustelu. Vihreät korostavat, että kohonnut sähkönhinta ei johdu heidän politiikastaan eli heidän vuosikymmeniä EU:ssa ajamastaan vihreästä siirtymästä. Syy on yksinomaan Venäjän aloittamassa sodassa. Ne, jotka muuta väittävät, ovat heidän mukaansa Kremlin asialla ja putinisteja. Ja he syyttävät, että jos vihreä siirtymä olisi vain toteutettu aiemmin, meillä ei olisi näitä korkeita hintoja. Kyseessä on väistelyn ja vastuunpakoilun ennätys, ja nyt siitä maksavat viattomat ihmiset.Tietenkin voidaan sanoa, että sota konkretisoi tilanteen, koska emme enää voineet paikata lännen jatkuvasti haurastuvaa energiapolitiikkaa Venäjän toimittamalla säätövoimalla. Sota poisti fasadin ja vihreä todellisuus paljastui. Olennaista on, miten tähän tultiin. Miksi tehtiin politiikkaa, josta moni varoitti, että tämä johtaa Venäjä-riippuvuuteen? Pitkään ei ole ollut kyse itse energiasta vaan järjestelmän epätasapainosta. Ja se epätasapaino luotiin politiikalla. Se epätasapaino havaittiin kauan ennen sotaa, kun hinnannousu alkoi. Sota oli kätevä selitys, vähän liiankin kätevä. Eikä se ole täysin totta.”
Samaa aihetta käsittelin myös kysymällä sodan sytyttyä keväällä 2022 miksi rahoitamme sotaa Ukrainassa:”Eikä siinä kaikki. EU rahoittaa Ukrainan sotaa joka päivä miljardilla. Sen verran EU maksaa Venäjälle maakaasusta, sähköstä, öljystä ja kivihiilestä. Samaan aikaan kun ihastelemme EU:n taloudellisia pakotteita ja omien riviemme kokoamista ”ennennäkemättömällä tavalla”, on hyvä nähdä perverssi tilanteemme. Näillä askelmerkeillä sota ei maksa Putinillemitään; hän päinvastoin hyötyy energian hinnannoususta. Meidän ei olisi ollut pakko rahoittaa Venäjää. Tämä on täysin itseaiheutettu ongelma. Vielä tarkemmin muotoiltuna se on suurelta osin vihreän politiikan tulos. Olisimme voineet EU:ssa viime vuosikymmeninä rakentaa kestävämmän ja energiaomavaraisemman politiikan varaan, mutta vihreillä resepteillä se on ollut yksinkertaisesti mahdotonta. Miksi?”
Ja jotta asioiden logiikka tulisi mahdollisimman selväksi, kerrataanpa Nord Streamin tarina blogissa Aikajana sotaan: Oma tulkintani on se, että Saksan virhe oli vihreän politiikan kunnianhimo. Se halusi ajaa ydinvoiman alas ja olla uusiutuvan energian edelläkävijä, mutta se tiesi, ettei keskeytyvistä tuulesta ja auringosta saa aikuisten oikeasti irti sitä energiaa, mitä uskotellaan. Imagon rakentamiseen ne silti kelpaavat, varsinaiseen suoritukseen tarvitaan Venäjän kaasu. Aikajanalta näkee, kuinka kumppanit varoittivat kaasuputken aiheuttamasta vaarallisesta poliittisesta riippuvuudesta, kauan ja turhaan. Vihreä unelma on maksanut maailmanrauhan. Vihreät haaveilijat ovat olleet Kremlille hyödyllisiä idiootteja. Pelkään, että ne, jotka ajattelevat, että tämä tilanne ratkaistaan vain vahvistamalla vihreää siirtymää, ovat hyödyllisiä idiootteja edelleen.”
Kilpailukyvystä ja taloudesta
Duunarin osingonjako (huhtikuu 2013) Arvioin kriittisesti six-packhallituksen päätöstä yhteisöveron ja osinkojen verotuksesta: ”Johtavan hallituspuolueen europarlamentaarikkona en arvostele mielelläni hallituksen päätöksiä. Se täytyy tehdä vain hyvästä syystä. Työllisyystilanteemme on iso hyvä syy tuoda esiin yksi kriittinen näkökulma.—Nyt osakeyhtiön voiton veroalennuksella luotiin tilanne, jossa saneeraamiseen itse asiassa kannustetaan. Tarkoitus oli tietenkin hyvä, eli vastata verokilpailuun, jotta yritykset eivät siirtäisi voittojaan vaikkapa 10 prosentin yhteisöveron Kyprokselle. Samaan aikaan olisi kuitenkin pitänyt tehdä korjaus osakeyhtiöiden nettovarallisuuden määritelmään, jotta suomalaisen yrityksen kannattaisi vastaisuudessakin palkata Suomeen veronsa maksava työntekijä. Vasta silloin toteutuisi yhteiskunnallinen kokonaisetu.” Lue lisää.
Hyviä ohjeita mutta (tammikuu 2016) on itsekriittinen katsaus Kokoomuksen edelliseen hallituskauteen: ”Poliittinen journalismi on yhä enemmän sitä, että pienet lipsahdukset käsitetään tahallaan väärin ja kärjistetään, jotta saadaan isot otsikot ja kohistavaa päiväksi, samalla kun tärkeät kysymykset ohitetaan epäkiinnostavina. Sillä lailla synnytetään pikkunäppäriä poliitikkoja, jotka kyllä selviävät päivästä mutta eivät vaalikaudesta.” Lue lisää.
EU:n velkakriisistä ja vuoden 2021 elvytyspaketista
Keväällä 2010 olin Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja puolueen uskollinen soturi. Koska puolueemme ja hallituksemme lähti laatimaan velkakriisiin joutuneelle Kreikalle lainapakettia muun Euroopan kanssa, kirjoitin tunnollisesti suunnitelman. Mutta sitten havahduin yöllä: eihän se näin voi mennä. Tarinan moraalinen opetus on väärä. Jouduin kiusalliseen asemaan, tunnustamaan etten usko suunnitelmiin vetää euroryhmää mukaan rikkomaan rahaliiton sääntöjä. Aloin ajatella, että Saksan ja Ranskan olisi pitänyt itse pääomittaa pankkejaan.
Hengen ja aineen kriisi (toukokuu 2010): ”Jos kansakunta menettää uskon politiikan oikeudenmukaisuuteen, menetetään myös motivaatio rakentaa hyvinvointia ja puhaltaa yhteiseen hiileen. Sen hinta on valtava, myös rahassa mitattuna. Tämä kaikki ei ole mitenkään erillään siitä, miten poliittinen luottamus muodostuu tai rahaliiton uskottavuus ansaitaan.” Lue lisää.
Politiikkaa sielun näkökulmasta (joulukuu 2010): ”Pari päivää myöhemmin heräsin keskellä yötä ja singahdin istumaan. Jokin tässä vaivaa! Mehän olemme arvopuolue, kuten sanotaan. Eikö arvojen tulisi johtaa, etenkin silloin, kun tulevaisuuden edessä on verho, ja faktoja puuttuu? Mutta en nähnyt arvoja, näin vain pragmaattisuutta. Tehtyjen päätösten tulisi paitsi olla järkeviä ja realistisia, myös vastata kansalaisten oikeustajua, käsitystä oikeasta ja väärästä. Jos moraalinen tuki ja ymmärrys puuttuu, rakennetaan hiekalle.” Lue lisää.
Kypros-domino (Maaliskuu 2013): ”Vihollismaat sidottiin tiukasti yhteen taloudellisista eduistaan. Tuli rauha. Mitä tapahtuu, kun ystävät sidotaan tiukasti yhteen taloudellisista tappioistaan, yhteiseen isoon velkaan?” Lue lisää.
Kesällä 2020 Marinin hallitus sitoutui alustavasti EU.n elvytyspakettiin, joka rikkoi kaikkien eduskuntapuolueiden lupauksia siitä, ettemme tule EU-politiikassa suostumaan yhteisvastuulliseen velkaan. Asiaa seurasi perusteellinen keskustelu, jota olimme käynnistämässä ryhmässä, joka koostui enimmäkseen ekonomisteista. Tässä listaan tärkeimmät kirjoitukseni aiheesta. Siinä melskeessä jäin pois myös kuntavaaleista, joihin olin Kokoomuksen ehdokkaana ehtinyt lupautua, ja perustelin päätöstäni blogissa Kiitos ja anteeksi. Seuraavassa enemmän asian taustaa avaavia blogeja syyskuulta 2020 toukokuulle 2021:
Syyskuu 2020: Zombiutuva talous – kun lähdimme väärille poluille ja Hyväksy evästeet
Joulukuu 2020: Pitääkö Matti Vanhanen sanansa: ”Matti Vanhanen oli aivan ehdoton, ettei Suomi hyväksy elvytysvälineestä pysyvää. Vanhanen torjuu ajatuksen, että kertaluonteinen elvytysväline merkitsisi liittovaltiokehitystä. Hän pitää liittovaltiopuheita ”varjonyrkkeilynä” ja sanoo selvästi, että paketti on ehdottomasti kertaluonteinen eikä tule muuttamaan EU:ta.” Naiivi vai epärehellinen: ”Liittovaltioistuminen on pitkä prosessi, mutta sanoisin, että ainakin fiskaaliunioni on konkreettinen uhka. Kun synnytetään mekanismi, jolla ruvetaan antamaan tulonsiirtoja, niistä tulee helposti pysyviä. Tälle ei ole kannatusta kansalaisten parissa, eikä sille ollut kannatusta ennen eduskuntavaaleja yhdessäkään puolueessa. Siksi linjanmuutos ihmetyttää.” Sivistysporvari joutuu raiteiltaan: ”Olen kuitenkin sitä mieltä, että minun pitää olla uskollisempi asioille ja todellisuudelle kuin maailmankatsomukselliselle pakkoliikkeelle asettua puoliväliin. En tee sitä mielelläni, mutta valitettavasti on niin, että se mikä oli kohtuullista eilen, on näköjään ääriajattelua tänään.”
Tammikuu 2021: He tekevät sen ihan itse: ”Elvytysrahaston ongelma on, että se vie meidät EU:hun, josta emme ole koskaan sopineet. EU:n toiminnan pilari on ollut, että kukin jäsenmaa vastaa omista veloistaan (perussopimusten artikla 125) ja ettei unionin budjettia saa rakentaa velalle: budjetin tulojen ja menojen on oltava tasapainossa (artikla 310). Euroopan komission ja neuvoston verkkosivuillakin todettiin toukokuun loppuun saakka, ettei EU:n toimintaa rahoiteta velalla. Sen jälkeen maininnat katosivat.” Elvytysrahasto – tästä syystä en suostu populistiksi: ”Elpymisrahastossa ei toisin sanoen olekaan kysymys koronasta, vaan korona tarjosi tilaisuuden kasvattaa komission valtaa korjamaan rahaliiton epäonnistumisia. Eihän muuten ole mitään järkeä siinä, että valtaosa rahasta (70%) käytetään talouksien rakenteellisiin ongelmiin. Elpymispaketilla yritetään pelastaa rahaliittoa, ja seuraavassa kuvaan sen pääpiirteet.”
Helmikuu 2021: Elpymisrahastoakin suurempi periaatteellinen kysymys: ”Meppinä ollessani yritin vakuuttaa kansalaisille, että EU:lla ei ole kompetenssikompetenssia. Sanahirviö tarkoitti sitä, että EU ei voi itse päättää mistä se päättää. Jäsenvaltiot antavat sille vallan ja sen rajat yhteisesti sopien. Jos EU kiertää omia sääntöjään, voimmeko luottaa siihen silloinkaan, kun juuri ne säännöt suojelisivat meitä ja olemassaoloamme?”
Maaliskuu 2021: Esteitä elpymisvälineen tiellä
Huhtikuu 2021: Vapaan ihmisen argumentit: ”Jokainen eduskuntapuolue kaksi vuotta sitten ennen vaaleja vakuutti, ettei suostu sellaiseen EU-kehitykseen, jossa mennään yhteisvelkaan. Yksikään puolue ei näin ollen ole saanut mandaattia nyt rakennettavaan fiskaaliunioniin. Ja lupausten pitäminenkö olisi ennennäkemätön mainehaitta?”
Toukokuu 2021: Mistä elvytyspaketissa on kyse – lue kattava tietopaketti Mainehaitan puheenvuoro: ”Me onnistuimme herättämään julkisen keskustelun, joka uhkaa nyt Suomen mainetta, jos nimettömiin eurolähteisiin on uskominen.En voi puolustautua kuin sillä, että olen vedonnut EU:n omiin perussopimuksiin, etenkin artikloihin 310, joka kielsi budjetin rakentamisen velalle, ja 125, joka kielsi jäsenmaita ottamasta vastuulleen toisten velkoja. Jos perussopimuksiin vetoamisesta saa EU:ssa mainehaitan, en kai voi kuin pyytää avuksi Petri Sarvamaata, joka on rakentanut koko EU-maineensa laillisuusvalvomisen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ympärille. Myös Ursula von der Leyen on samaan vedonnut: Pacta sunt servanda. Kai EU:ssa ymmärretään, että jos yhteisistä sopimuksista ei pidetä kiinni, ajaudumme vaaralliseen tilaan, ja mihinkään ei voi luottaa. Jos sopimukset ovat vanhentuneet, niitä pitää päivittää reilusti sopimustekstiin, ei hivuttamalla. Vai vetoaisinko vielä Matti Vanhaseen, joka nimenomaan vielä sanoi, että jos hivuttamista huomataan, hivutusyritykset pitää sillä hetkellä katkaista. Yritin vain seurata hänen ohjettaan.”
Tuulivoimasta ja syöttötariffeista
Keväällä 2007 olin ollut Kokoomuksen hallitusneuvottelija energia- ja ilmastopaketista. Hallitusneuvotteluissa Kokoomus tyrmäsi syöttötariffit energiamarkkinoita vääristävänä ilmiönä, ja sai Mauri Pekkarisen raivon valtaan. Asia kuitenkin jäi aavistuksen raolleen: sovittiin, että uusiutuvan energian tavoitteiden selvitessä siihen voisi mahdollisesti palata. Niinpä Pekkarinen palasi, ehdotti massiivisia syöttötariffeja vuonna 2010, ja Kokoomus suostui. Kun kuulin siitä, heti seuraavana päivänä ilmoitin, etten voi jatkaa Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Pidin virhettä vakavana, ja katsoin että tärkeämpää kuin olla puoluejohdossa on arvostella valittua politiikkalinjaa. Niinikään Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi päätöksestä moittivan arvion vuonna 2017.
Energiapaketti on virhe (huhtikuu 2010): ”Olen päättänyt jättää Kokoomuksen varapuheenjohtajan tehtävät kesäkuun puoluekokouksessa. Minulla on lukuisia hyviä perusteita omasta ajankäytöstä puolueelle terveelliseen rotaatioon, mutta jos olen rehellinen, tärkein syy liittyy energia- ja ilmastopolitiikkaan. Olen eri linjoilla hallituksen kanssa, enkä halua, että ”virallinen” Kokoomus kärsii liian radikaaleista mielipiteistäni. Mutta yhtä vähän haluan olla kantamassa poliittista vastuuta päätöksistä, joita on vaikea hyväksyä. Päätösten poliittinen hinta tulee olemaan kova, varsinkin kun Kokoomus on tässä vain maksumies, ei itse asialla.” Lue lisää.
Jyrki Katainen ärsyyntyi kannanotostani, ja perustelin lisää: Kaksi virhettä (huhtikuu 2010). ”Uusiutuvien tavoite ei näet tule auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa vaan vaarantamaan sen, jos siihen yritetään mennä nykyisin käytettävissä olevilla keinoilla.” Lue lisää.
Sittemmin olen kirjoittanut kymmeniä blogeja tuulivoiman syöttötariffien ongelmista. Tässä muutama linkki: Lottovoitto (helmikuu 2016), Paljon melua tyhjästä (maaliskuu 2015), Huulivoimaa (maaliskuu 2015), Energiaglasnost (maaliskuu 2015)
Ilmastopolitiikasta
Tämä aihe on Pandoran lipas, siitä olen kirjoittanut palstakilometreittäin ja kokonaisen väitöskirjan. Luultua monimutkaisempi kysymys kuvaa ajatteluprosessiani tämän aiheen äärellä, Nämä mitkään ilmastovaalit ole vuodelta 2019 tiivistää ongelman. Elokapinan viestiä pohdin vuonna 2020 ja kommentoin sen yksinkertaistavan asioita liikaa. Jos kuitenkin haluat ymmärtää, miksi pidän vihreää ratkaisua ilmasto-ongelmaan onnettomana, lue uusimpia blogejani, esim. Virheä siirtymä tai Mikä vihreässä aatteessa on vikana – sarja ilmastopolitiikasta ja vihreästä aatteesta 4/4.
Haluan kuitenkin ajatella, että elämässä tärkeämpää kuin olla oikeassa on rakastaa, ja itse asiassa se pätee myös politiikassa. Kun vuonna 2019 oli ilmastolakkoja, kirjoitin bloggauksen Rakas Nuori – se on kirjoitettu kunnioittaen jokaista, joka kantaa huolta maailmastamme.
