Nuorena vietetty aika opiskelijana Wienissä ja ahkera matkustelu ankean Itä-Euroopan rautaesiripun maisemissa teki kai sen, että olen aina kokenut eurooppalaisen yhteistyön myönteisenä. Periaatteellinen EU:lla pelottelu ei siksi ole koskaan tuntunut uskottavalta. Päinvastoin olen niitä euroopparakastajia, joiden on vaikea kuunnella Oodia ilolle kuivin silmin, ja Schumanin nerokas julistus saa aina aikaan kylmät väreet.
Torstai-aamun MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmassa Satu Hassi esitti hämmästyttävän uudelleentulkinnan todellisuudesta. Sen mukaan vihreät eivät koskaan olisikaan olleet biopolttoainebuumin takana vaan asialla oli öljyteollisuus. No, onhan toki aina pohdittu onko iso raha ympäristöjärjestöjen taustalla peräisin öljysheikeiltä, sillä käytännössähän ympäristöjärjestöt ovat parhaita öljy- ja hiililobbareita ydinvoimaa vastustaessaan. Ydinvoiman alasajo kun tuppaa nostamaan fossiilisten osuutta aina. Ei […]
Kokoomus on kauaskatseinen ja johdonmukainen ympäristöpuolue Kokoomuksen varapuheenjohtaja, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola hämmästelee Vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen vihjausta siitä, ettei Kokoomusta kiinnosta ympäristöarvot.
Edellisen blogitekstini takia minulta on kysytty populismin määritelmää, kun menin heittämään kommentin populististen liikkeiden kasvusta. Myönnän, että pidän sanaa populismi hankalana. Ongelma on, että jopa sen heittelyllä voidaan harjoittaa populismia. Etenkin silloin kun joku ihminen leimataan populistiksi, ja näin ikään kuin luodaan tyhjentävä määritelmä. Sanakirjamääritelmän mukaanhan populismi on kansansuosion tavoittelua helppohintaisin keinoin.
Puolitoista vuotta sitten politiikan seiskapäivä Vihreä Lanka kehitti uutisankan, joka levisi muuallekin mediaan: minä olisin sen mukaan myöntänyt saaneeni vaalirahaa ydinvoimateollisuudelta. Lanka vilautteli uutisessaan jo suuria summiakin, ja loi vahvan mielikuvan 25 000 eurolla ostetusta ydinvoiman puolestapuhujasta, maksetusta naisesta.
Eräs sivujeni lukija kysyi kantaani Satu Hassin blogikirjoitukseen, jossa hän syytti minun heikentäneen muutosesityksilläni päästökaupan ympäristötavoitetta, itse päästöjen asteittaista vähentämistä. En mielelläni kommentoisi Sadun tekstejä ja tekemisiä, mutta taas on pakko korjata väärää tietoa. Vastaaviin väännöksiin totuttiin seitsemänkymmentäluvulla stallareiden piireissä – ja joskus soisi, että ne ajat olisivat jo ohi.
Helsingin Sanomat kirjoittaa sunnuntaisivuillaan tänään niistä näkemyseroista, joita meillä on päästökaupassa Satu Hassin kanssa. Meillä molemmilla on ollut direktiivin uudelleentarkastelussa iso rooli: Satu luotsasi ryhmänsä kantaa siitä teollisuusvaliokunnan puolella, kuten minäkin. Taisimme molemmat saada omien poliittisten ryhmiemme täyden tuen linjallemme. Sadun kohdalla se oli luonnollista, minun kohdallani yllätys, sillä oma pääraportöörimme Doyle ympäristövaliokunnan puolella oli […]