Olen päättänyt jättää Kokoomuksen varapuheenjohtajan tehtävät kesäkuun puoluekokouksessa. Minulla on lukuisia hyviä perusteita omasta ajankäytöstä puolueelle terveelliseen rotaatioon, mutta jos olen rehellinen, tärkein syy liittyy energia- ja ilmastopolitiikkaan. Olen eri linjoilla hallituksen kanssa, enkä halua, että ”virallinen” Kokoomus kärsii liian radikaaleista mielipiteistäni. Mutta yhtä vähän haluan olla kantamassa poliittista vastuuta päätöksistä, joita on vaikea hyväksyä. Päätösten poliittinen hinta tulee olemaan kova, varsinkin kun Kokoomus on tässä vain maksumies, ei itse asialla.
Hallituksen eilen sopima energiapaketti on virhe, ja Kokoomusta vievät tässä kaksi hallituskumppania, joilla kummallakin on omat lehmät ojassa. Keskusta tekee energiapolitiikassa omaa aluepolitiikasta nousevaa siltarumpupolitiikkaansa, ja uusiutuvien promottaminen syöttötariffein sopii siihen hyvin. Vihreät kannattavat uusiutuvia uskonnollisista syistä. Uusiutuvassa energiassa ei yksinkertaisesti nähdä vaaroja, koska kyse on fundamentaalisesti hyvästä asiasta. Sen varjolla kuitenkin toteutetaan maamme saaristomaiseman tuhoaminen ja kestävän metsäpolitiikan alasajo. Taloudesta puhumattakaan.
Kokoomuksen varapuheenjohtajana olin hallitusneuvottelija vuonna 2007. Tuolloin Kokoomus vastusti syöttötariffeja sähkömarkkinoita vääristävänä tekijänä, joka voi tuudittaa sähköntuotantoa tehottomuuteen.
Pekkarisen kepulainen aluepolitiikka näkyy kuitenkin pakottaneen Kokoomuksen hyväksymään ylimitoitetun bioenergian tukipaketin, joka vaarantaa metsäteollisuuden kehittämisen Suomessa. Tapa, jolla puusähkön tuottajalle taataan ”puustamaksukyky” ohjaa metsäteollisuuden raaka-ainetta polttoon. On vaarana, että Suomi siirtyy jalostusarvoltaan korkeiden paperituotteiden valmistajasta risunpolttajaksi ja jopa tukkien polttajaksi. Kepulaiset metsänomistajat ja maajussit hyötyvät, mutta lystin maksaa kaupunkikeskuksissa asuvat palkansaajat. Bioenergiatuet maksetaan valtion budjetista, mikä tarkoittaa uusia veronkantokohteita ja kuluttajien verorasituksen kohoamista.
Tuulivoiman ylimitoitettu syöttötariffi tulee niinikään Suomen veronmaksajille kalliiksi. Vuonna 2020 valtio tukee veronmaksajien kukkarosta satunnaisesti pyörivää tuulivoimaa 200 miljoonalla eurolla joka vuosi.
Kannatan kyllä uusiutuvan energian kehittämistä, mutta nykyisillä keinoilla emme pääse tuloksiin. Siksi EU:n itselleen asettama tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on huono. Jos siihen mennään tällä aikataululla, se toteutetaan kalliisti ja tehottomasti, tuulivoimalla ja ylihakkuilla. Vasta aurinko- ja fuusioenergia takaa kustannustehokkaan uusiutuvan ja kestävän energiatalouden laajassa mittakaavassa.
Hallitus vakuuttaa energiapäätöksen tuovan lisää työpaikkoja mutta jättää mainitsematta, että eurooppalaisten kokemusten perusteella uusiutuvan energian työpaikat kannibalisoivat perinteisiä työpaikkoja. Nettovaikutus on näin ollen negatiivinen. Sellaisen varaan ei kestävää taloutta voida rakentaa.
Kokonaan toisenlainen murhe on se, mitä näemme, kun Inkoon tuulivoimalan kaltaisia hankkeita pannaan toteen saaristoidyllissämme. Yksi eurooppalaisen luonnon suurimmista raiskausprojekteista tapahtuu, kun Helsingin Energia pystyttää 60 kappaletta 150 metriä korkeita tuulikoneita muun muassa suoraan Grundsön edustalle. Siinä missä Ruotsi ei anna kajota saaristoonsa, meidän kaavoittajillemme tuntuu sopivan mikä vain. Tämä on mahdollista vain siksi, että Kokoomus on ollut heikko vihreiden vaatimusten edessä. Taloudellisesti se tulee kalliiksi jokaiselle helsinkiläiselle veronmaksajalle, ja ilmaston kannalta vaikutus on lähes yhdentekevä. Mutta vihreät saavat idyllinsä.
Hyvät ihmiset, kun tekin joskus suututte tähän kuvioon, koettakaa muistaa, että syy oli Kepun ja vihreiden. Kokoomuksen synti oli vain heikkous. Ja siitä minä pesen käteni.
1 kommentti artikkeliin “Energiapaketti on virhe”