Perustuslakivaliokunnan tämänpäiväinen päätös EU:n elpymisrahastosta kuumensi poliittisen keskustelun välittömästi ja herätti huomiota ulkomaita myöten. Elpymisvälineen hyväksyminen vaatii PeVin mukaan 2/3 määräenemmistön. Päätös on perusteltu ja linjassa valiokunnan aikaisempien kannanottojen kanssa. Keskustaa lukuun ottamatta hallituspuolueet äänestivät vastaan. Samaan aikaan hallitus on vaarassa kaatua.
On tietenkin valitettavaa, että perustuslakivaliokunnan kanta hajosi tässä tärkeässä kysymyksessä. Yhä enemmän vaikuttaa siltä, että valiokunta on puoluepolitisoitunut. Se ei lisää luottamusta politiikkaan.
Jollei hallitus hajoa, keskusta äänestänee paketin puolesta, kun kerran MattiVanhanen on sitä kiihkeästi hallituksessa puolustanut. Miksi se äänesti sitten PeVissä määräenemmistön puolesta? Ehkä siinä toivossa, että näin keskusta saisi pakettia kritisoineen kokoomuksen ruotuun ja kantamaan vastuuta tehtävästä päätöksestä. Heti päätöksen jälkeen alkoikin valtava rummutus: sanottiin, ettei Eurooppa-myönteinen kokoomus voi persuilla ja kaataa pakettia. Sirpa Pietikäinen julisti hirveäksi häpeäksi, jos Suomi jää ulkopuolelle.
Mitä kokoomus tekee? Itse uskon, että sen riveistä voi löytyä ne 13-20 jäsentä, jotka tarvitaan kaatamaan paketti. Kumpikin vaihtoehto on vaikea ja vastuullinen, ja tässä kirjoituksessa olen selostanut, mikä rahaliiton kehityksessä vaikeaan tilanteeseen on ajanut. Koronastahan ei varsinaisesti ole kyse.
Kuten moni asiantuntija on sanonut aiemminkin, tähän pakettiin ei olisi tarvinnut leipoa velkojen yhteisvastuuta. Halutessaan EU olisi voinut laatia elpymispaketin, jossa unionin perussopimuksen no bailout -periaatetta (artikla 125) ei rikota ja jossa budjettia ei rakenneta velalle (artikla 310). Mutta tietyt piirit halusivat hyödyntää koronakriisin integraation edistämiseksi fiskaaliunionin suuntaan. Kaikki tietävät, että periaatteita on venytetty. Niitä on venytetty niin paljon, ettei periaatteita kehdata enää mainita komission ja neuvoston nettisivuilla, kuten aiemmin.
Nyt uhataan, että elvytyspaketin hylkääminen jossakin jäsenmaassa johtaisi ennennäkemättömään mainehaittaan ja poliittiseen paineeseen kyseiselle jäsenmaalle. Tämä on uskomatonta soopaa. Kuinka mainehaitta voisi syntyä siitä, että tahtoo kunnioittaa EU:n hyviksi havaittuja talousperiaatteita: kukin vastaa veloistaan itse? Emme tee paljoakaan sellaisilla EU-edustajilla, -poliitikoilla ja -virkamiehillä, joilla ei ole paineensietokykyä ja jotka eivät kestä kunniallisista syistä nousevaa mainehaittaa. Nettomaksaja Suomelle elvytyspaketti merkitsee huonoa taloudellista lukutaitoa ja annettujen vaalilupausten pettämistä. Ei sitä kauan ihmeteltäisi.
Jokainen eduskuntapuolue kaksi vuotta sitten ennen vaaleja vakuutti, ettei suostu sellaiseen EU-kehitykseen, jossa mennään yhteisvelkaan. Yksikään puolue ei näin ollen ole saanut mandaattia nyt rakennettavaan fiskaaliunioniin. Ja lupausten pitäminenkö olisi ennennäkemätön mainehaitta?
Ylipäätään olen sitä mieltä, että persujen ympärillä pyöriminen saisi jo loppua. Nyt moni hallituspuolue kantaa liikuttavaa huolta kokoomuksen tilasta. Meidät on ikään kuin maalattu samaan nurkkaan perussuomalaisten kanssa ja kauhistellaan, jos olemme tästä asiasta samalla kannalla (huomautan, että samalla linjalla on myös KD ja Liike Nyt).
Tällaisella logiikalla ei pitäisi ratkaista yhtään asiaa tässä maassa. Asiat ja ihmiset ovat liian tärkeitä, jotta niihin suhtautumisen saisi ratkaista käänteisesti Jussi Halla-aho: ”jos hän ajattelee X, meidän muiden on ajateltava Y”. Olemme liian koulutettu kansakunta antaaksemme poliitikkojen ohjata logiikkaamme näin. Tämä asia pitää päättää asia-argumentein, ei ad hominen -virhepäätelmillä eli henkilökysymyksistä johtaen.
Olen kirjoittanut viimeisen yhdeksän kuukauden ajan aiheesta paljon Pelastusrahasto.fi-sivustolla. Samalla sivustolla kirjoittaa joukko ekonomisteja. Suosittelen tutustumaan etenkin VM:n entisen ylijohtajan Peter Nyberginanalyyseihin siitä, millaisessa taloudellisessa ja poliittisessa vaarassa olemme, jos paketti hyväksytään. Moni VM:n virkamies tietää sen, mutta ei saa sanoa. Kuunnelkaa vapaan ihmisen rehellisiä argumentteja.
