Oslon ja Utöyan saaren tapahtumat Norjassa järkyttävät poliitikkoa siinä missä ketä tahansa ihmistä. Äitinä ja ihmisenä kysyn, mikä meni pieleen, ja poliitikkona kysyn saman kysymyksen: mikä meni pieleen. Kysymysten näkökulma on erilainen, mutta jos ne eivät yhtään koskettaisi toisiaan, olisi syytä huolestua.
Useimmat meistä osaavat arvostaa sitä yhteiskunnallista vapautta, jonka länsimainen kulttuuri takaa. Liberalismin ajoista lähtien yhteiskuntiamme on määrätietoisesti rakennettu yksilönvapauden periaatteen varaan. Poliitikot ovat olleet varsin yksimielisiä siitä, että vapaus on pakkoa paljon tehokkaampi, jos halutaan yhteiskunta, jossa ihmiset viihtyvät. Mutta millaista ihmistä vapaus edellyttää? Olisiko vaikkapa hyvien ihmisten vapaus erilaista kuin pahojen vapaus?
Toisin kuin 27.9. radiouutisissa annettiin ymmärtää, en ole koskaan pyytänyt Vanhasta määrittelemään missä kulkee valehtelun raja. Kuten HS:n toimittajalle sanoin, kysyin periaatteellisen kysymyksen, onko pääministerillä määriteltynä ylipäänsä jokin raja, jota ei voi ylittää. En tohtinut ottaa kantaa siihen, onko hän valehdellut, en edes tällaisen kysymyksen muodossa. YLEn toimittaja on näin ollen HS:n uutista lukiessaan yhdistänyt […]
Poliittinen kuohunta Suomessa on kovimmillaan ja seuraan toki uutisotsikoita, vaikka ulkomailla olenkin. Vaalirahoituskeskustelu on asia, johon olen itsekin ottanut kantaa monen monta kertaa. Yhdyn täysin Matti Vanhasen tuskailuun siitä, onko ylipäänsä mitään rahoitusmuotoa, joka saisi hyväksynnän. Jos vaalirahaa yrityksiltä tai säätiöiltä ei hyväksytä, vaihtoehdoksi jää puoluetuki – mutta hyväksyttäisiinkö se paremmin? (Tässä linkki aihetta koskevaan […]
Poliitikkoja tarkkaillessa olen tunnistanut kaksi eri perusrotua. Klassinen rotu päätyi politiikkaan jostakin määrätystä syystä: asiat polttelivat mielessä, olipa kyseessä sitten maailmassa havaittu eriarvoisuus tai kaupunginosayhdistyksessä syntynyt vakaumus saada tiettyyn risteykseen varoituskolmio. Toinen poliitikkotyyppi herää yhteiskunnalliseksi oman navan kautta: osaan olla vakuuttava, sosiaalinen, hyvä suustani mitähän lähtisi ajamaan. Apuna voisivat olla vaikkapa tilastot siitä, mitä […]
Aamulehti uutisoi eilen, että poliitikot tyrkyttävät yksityiselämäänsä lehdille, ja minutkin vedettiin esimerkiksi – vaikka lienen niukemman pään naisia. Tyrkyttämistä saattaa Suomessa tapahtua, mutta ei läheskään niin usein kuin politiikan tutkijat olettavat. Nämä tutkijat eivät sitä paitsi koskaan saa tietää, kuinka monesta jutusta olemme kieltäytyneet, ja minkälaisen sitkeän vänkäämisen jälkeen.
Kuten moni muukin tänään, minä itken. Olen taistellut isojen, Eurooppaan vaikuttavien päästökaupan pelisääntöjen kanssa yötä päivää, niin etten ole ehtinyt edes kirjoittaa blogeja. Mutta nyt kun tulee suru-uutinen Suomesta, kaikki pysähtyy. Suunnaton suru ja menetys. Se voisi olla minun lapseni. Ja se ON jonkun lapsi, jonkun sisko, veli, omainen, ystävä.