Mikä yhdistää vihreitä, ydinsähköä ja seksiä? Minä väitän, että mutkikas moraalilogiikka ainakin. Vihreiden naisten suosituksen mukaan seksiä sopii kyllä myydä, mutta ostaa ei. Ydinsähköä saa puolestaan ostaa, mutta myynti ei tule kysymykseen.
Viime viikkoina on ihmetelty, kuinka vihreät voivat olla hallituksen puheenjohtajakvartetissa päättämässä ydinvoimalaluvista, kun kerran ovat tässä asiassa jo kertaalleen hyväksymäänsä linjausta vastaan. Asetelma on hieman erikoinen, sillä hallitusvastuuseen suostuessaan vihreät allekirjoittivat hallitusohjelman, jossa ydinvoiman lisärakentamisen mahdollisuus hyväksyttiin.
Olin Kokoomuksen hallitusneuvottelija energia- ja ilmastopaketissa, ja muistan hyvin tuon väännön. Vihreät vastustivat ydinvoiman mainitsemista loppuun saakka ja halusivat tilalle pelkän maininnan päästöttömästä energiasta, johon ydinvoimakin yhteisymmärryksemme mukaan implisiittisesti sisältyisi. Useimmille muotoilu olisikin kelvannut, siellähän se rivien välissä on. Neuvottelutauolla juostessani lenkkiä Töölönlahden ympäri tajusin kuitenkin, mitä muotoilusta seuraisi. Hallitusneuvottelujen jälkeen olisi vihreissä suoritettu uudelleentulkinta: “Ei vaineskaan, emme koskaan hyväksyneet ydinvoimaa, sillä se ei ole päästötöntä uraanin louhinnan vuoksi.”
Oli parempi olla siis sanatarkka. Niinpä ydinvoima lukee nyt hallitusohjelmassa, nimeltä mainiten. Jos he siis lisärakentamista vastustavatkin, he ovat jäävänneet itsensä hallitukseen suostuessaan. Troikkaan ei ole erityistä asiaa.
Ja miksi me sitten tarvitsemme ydinvoimaa osaksi energiapalettiamme. Vastaus on yksinkertainen: tarvitsemme edullista ja saatavilla olevaa sähköä. Viisas kansakunta ei voi rakentaa energiapolitiikkaa liiaksi tuonnin varaan.
Asian tekee hankalaksi se, että tärkeän päätöksen alla työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt ennusteensa alakanttiin. Monen asiantuntijan arvio on, että TEMmin sähkönkulutusarvio ei ole kyllin tanassa.
Ymmärrän toki hyvin, että Suomen on lunastettava lupauksensa ja hoidettava ne velvoitteet, joihin EU:n energiapaketissa olemme menneet suostumaan. Energiatehokkuutta on parannettava, se on kiistatta hyvä tavoite. Päästöjä on leikattava, sekin sopii.
Mutta sitä en ymmärrä, että työ- ja elinkeinoministeriö lähtee luovuttamisen filosofiasta, jossa on jo valmiiksi lannistuttu ja hyväksytty energiaintensiivisen teollisuuden pako Suomesta. Päästöjemme leikkaukset toteutetaan sen helpoimman kautta, luovuttamalla. Sähkönkulutuksen alhaista arviota ei voi selittää mitenkään muuten, varsinkin kun se sähkö voidaan tedä päästöttömästi.
Ei tunnu edes auttavan, että muistutamme suomalaisen tuotannon olevan päästöiltään maailman puhtainta? Mitä hyvää sellaisessa ilmastopolitiikassa ja energiansäästämisessä on?
On aika vaikea uskoa, että sähkönkulutus pitkällä tähtäimellä oikeasti hiipuisi, koska liikenne tulee käyttämään sitä yhä enemmän.
Kokoomuksen linja on toinen. Myöntäisimme ydinvoimalaluvan kaikille kolmelle hakijalle. Toimijoiden ratkaistavaksi sitten jäisi itse arvioida hankkeen taloudellinen mielekkyys, aikataulu ja mahdollinen poolautuminen, jos tilanne siltä näyttää. Miksi valtiovallan pitäisi estää hankkeet, joihin sen tukea ei edes tarvita.
Joka tapauksessa asiat ruokkivat toinen toistaan. TEMmin arvio lähtee niukkuudesta, jolloin investointipäätöksiä ei myöskään ole odotettavissa, ja sähkönkulutus laskee. Jos taas poliittinen ilmapiiri olisi toinen, se rohkaisisi investointeihin.
Verotuloista huolehtiville poliitikoille se olisi hyvä uutinen: myönteiset ydinvoimapäätökset sitouttaisivat osakkaita tai osakkuusomistajia jatkossakin investoimaan maahan, jossa energiansaanti on turvattu ja ennuste jatkosta looginen. Jos taas täytyy pelätä poliittisia suhdanteita ja poliitikkojen päähänpistoja, on selvää ettei tilanne kasvata investointihaluja.
Vihreiden argumentointia ihmettelen. He moittivat Kokoomusta venäläistyyppisestä halusta myydä ydinvoimaa muille. Omalla politiikallaan he ovat kuitenkin kasvattaneet ja kasvattamassa riippuvuuttamme Venäjästä. Vuoden 2002 päätöksen yhteydessä vihreät puhuivat venäläisen maakaasun puolesta vaihtoehtona ydinvoimalle, ja nytkin hyväksytään venäläisen ydinsähkön tuonti.
Minä uskon, että Suomen etu olisi mieluummin vaikka myydä ydinvoimaa kuin taantua energiamaana ja ehdoin tahdoin suostua kansainvälisessä vertailussa puhtaan energiaintensiivisen teollisuutemme ja työpaikkojemme alasajoon.
