Eija-Riitta Korhola

Keskiviikko 13. lokakuuta lasketaan unohtumattomiin meppipäiviin, kahdestakin syystä. Ylioppilaskunnan laulajat olivat kiertueellaan Brysselissä, ja minulle oli langennut kunnia saada olla heidän emäntänään parlamenttivierailulla. En tiedä taustoja, mutta olin tietenkin otettu kun kuulin vierailjoiden toiveen – haluaisivat tavata parlamenttivierailunsa yhteydessä Korholan ja laulaa serenadin. Vaude, minut eikä Takkulan! Kun sitten puheenvuoroni jälkeen minut istutettiin tuolille, tuo […]

(Puhe Hämeenlinnan kokoomuksen juhlassa 9.10.2004:) EU-politiikan kuuluisimpia työkaluja on subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan politiikanteon lähtökohta on päätösten tekeminen mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskevat. Sanakummajainen on monelle uusi, vaikkakin sen juuret ulottuvat kauas keskiajalle Tuomas Akvinolaiseen saakka. Jo tomisti-munkit ymmärsivät, että pieni on kaunista ja että ruohonjuuressa on puolensa. Niinpä subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti vain ne […]

Tänään kiinnitin huomiota Hesarin uutiseen, jonka mukaan avustusjärjestö Fidan kehitysjohtaja Vilho Kivikangas on päässyt Time-aikakauslehdessä aikamme sankareiden harvalukuiseen joukkoon. Kyseessä on minunkin sankarini, mies josta kirjoitin nettipäiväkirjaani 16. maaliskuuta. Pyhä oksennuspussikuski, ihana ihminen! Onnea Vilholle!

Viime päivät ovat kuluneet komissaariehdokkaiden kuulemisissa. Tilanne on enemmän tai vähemmän muodollinen, sillä voisin huoletta lyödä parhaimmat korkokenkäni vetoa siitä, että parlamentti äänestää komission hyväksymisen puolesta. Mutta nyt onkin kyse muusta. Nyt punnitaan poliittinen painoarvo ja karisma. Nämä päivät ratkaisevat, kuka komissaari on se, josta puhutaan ja joka arvovallallaan kiipeää röykkiön päällimmäiseksi. Painoarvo syntyy paitsi […]

Otsikko on palindromi, mutta mitä muuta se on, selviää alempana. Ensin pyydän syvästi anteeksi kaikilta mahdollisilta kiinnostuneilta tahoilta. Nettipäiväkirja, jota kukaan ei kirjoita, on maailman naurettavin juttu. (Sen jälkeen tulee nettipäiväkirja, jota kukaan ei lue.) Havahduin asiaan viime viikolla Istanbulissa käydessäni. Vain kirjan kirjoittanut ihminen osaa kuvitella sen ilon ja hämmästyksen, kun tapaa jonkun joka […]