Tekijä: Eija-Riitta Korhola

Koska kymmenkunta vuotta sitten tarkistin energiakantojani ja lakkasin vastustamasta ydinvoimaa, minulta on usein kysytty, ottaisinko itse mökkirantaani ”ydinvoimalan vai muutaman kymmenen tuulimyllyä”. Kysymys on oivallinen, sillä se on paljastanut suomalaisen energiakeskustelun ongelman – sen, ettei suurin osa ydinvoiman vastustajista tajua sähköntuotannon mittasuhteita alkuunkaan. Tarjottua valintaa ei ensinnäkään kukaan pääse tekemään. Yhden keskikokoisen ydinvoimalan (1000 MW) […]

Olen miettinyt yötä päivää, mitä Suomen tulisi euroalueen maana tehdä Kreikan talouskriisin edessä. Toissapäivänä kirjoittamani blogi (Kreikka: mitä, miksi ja kuinka paljon) kertoi sen, mistä suunnitelmassa on kyse. Kertoi se senkin, että haluaisin kovasti ymmärtää reaalipolitiikan päälle ja että haluaisin tukea niitä, jotka haluavat maltillisella ja rauhoittavalla politiikalla ratkaista kriisin: vältettäisiin paniikkia, otettaisiin lainaa, rauhoitettaisiin […]

Kreikan vakava talouskriisi on ajanut koko euroalueen pakkotilanteeseen, jossa on paniikin piirteitä. Tilanne on kieltämättä hankala eikä sitä lievitä se, että asetelma ajaa myös poliittiset populistit ja jälkiviisaat koloistaan ulkoilmaan. Populisteja on kuitenkin vaarallista kuunnella, vaikka he ovatkin oikeassa mennyttä koskien. Kun vastuuta ei tarvitse kantaa tulevien päätösten seurauksista, äänessä on helppo olla. Nyt me […]

Olin torstaina Kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa, jossa Jyrki Katainen puolusti hallituksen energiapakettia ja totesi sen Kokoomuksen linjaksi. Ymmärrän, että Kokoomus tekee parhaansa tilanteessa, jossa EU:n Suomelle asettama uusiutuvan energian tavoite, 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sitoo meitä. Syöttötariffeistakin on pyritty tekemään ”dynaamisia”, ja tuki loppuu Kataisen mukaan 12 vuoden jälkeen, jolloin investoinnit on kuoletettu. ”Se joka […]

Olen päättänyt jättää Kokoomuksen varapuheenjohtajan tehtävät kesäkuun puoluekokouksessa. Minulla on lukuisia hyviä perusteita omasta ajankäytöstä puolueelle terveelliseen rotaatioon, mutta jos olen rehellinen, tärkein syy liittyy energia- ja ilmastopolitiikkaan. Olen eri linjoilla hallituksen kanssa, enkä halua, että ”virallinen” Kokoomus kärsii liian radikaaleista mielipiteistäni. Mutta yhtä vähän haluan olla kantamassa poliittista vastuuta päätöksistä, joita on vaikea hyväksyä. […]

Vuonna 1999 aloitin itseni tarkkailun. Olin joutunut äkisti politiikkaan, ja aloin saman tien odottaa, milloin se tulee. Tuleeko se asteittain vai onko siinä joitakin selviä kynnyskohtia, joita tajuaa ylittävänsä? Voiko se tapahtua kokonaan itseltä salaa vai alkaako jossakin vaiheessa aavistella jotain? Tuleeko kuvotuksen hetkiä, tasapainottelua syyllisyydentunteen ja itsensä väistelyn välillä? Aloin odottaa, milloin valta aloittaa […]

Haluttiin tai ei, politiikkaan kuuluu aina tavaton epäonnistumisen riski. Taitavakaan poliitikko ei vältä päiviä, jolloin katuu sanojaan, reaktioitaan, koko ammatinvalintaansa. Vain sivussa oleva tarkkailija voi väistää sen. Poliittisia skandaaleja ja äänestäjien käyttäytymistä sekä vaalikampanjointia tutkinut politiikantutkija Tereza Capelos lanseerasi muutama vuosi sitten käsitteen blame management, jolla hän viittasi poliitikon kykyyn selviytyä aiheuttamistaan skandaaleista. Onnistunutta blame […]

Puolueen vaihtaminen ei ole maailmanloppu, minähän sen tiedän. Ei sen harkitseminenkaan. Asiaa auttaa, jos vaihtoon on painavat syyt, mutta niiden arvioiminen on sivulliselle joskus mystiikkalaji. Winston Churchill on yksi niistä, joka ei jauhautunut puolueloikassaan. Hän teki niin upean uran poliitikkona, pääministerinä ja tuotteliaana kirjailijana, jopa kirjallisuuden nobelistina, että harva edes muistaa hänen muuttaneen mieltään puolueestaan, […]