Kreikan vakava talouskriisi on ajanut koko euroalueen pakkotilanteeseen, jossa on paniikin piirteitä. Tilanne on kieltämättä hankala eikä sitä lievitä se, että asetelma ajaa myös poliittiset populistit ja jälkiviisaat koloistaan ulkoilmaan. Populisteja on kuitenkin vaarallista kuunnella, vaikka he ovatkin oikeassa mennyttä koskien. Kun vastuuta ei tarvitse kantaa tulevien päätösten seurauksista, äänessä on helppo olla.
Nyt me kyllä tiedämme, mitä ei olisi saanut tapahtua. Kreikan harmaata taloutta ei olisi pitänyt sietää. Huijaus ja kaunistelu luvuissa olisi pitänyt huomata aikaisemmin.
Hyvän kysymyksen on esittänyt Sixten Korkman: onko euroalueessa valuvika? Vuosien saatossa euromaiden kehitys on erkaantunut ja erot ovat koko ajan kasvaneet. Se aiheuttaa jännitteitä, jotka nyt purkautuvat hyvin hankalalla tavalla, Korkman sanoi. Kun ja jos pääsemme pahimman yli, tätä on vakavasti ja kaikessa rauhassa harkittava.
Siitä seuraa kysymys, onko yhteistä rahapolitiikkaa ylipäänsä uskottavaa harjoittaa, ellei harjoiteta yhteistä talouspolitiikkaa? Ja jos harjoitetaan, eikö päädytä siihen tuhmaan f-sanaan, federalismiin? Keskustelua puolesta ja vastaan on jo käyty muun muassa euroalueen koosta, rahaliiton syventämisestä poliittiseksi liitoksi ja asioiden hoidon tiukemmasta valvonnasta. Ja sitten taas on kysyttävä, eikö juuri niin usein käykin, että kriisin tullen tehdään isoja päätöksiä, joita poliittisen prosessin metodilla ei ikinä hyväksyttäisi. Siksi kannattaa olla varuillaan ja tarkkana.
Faktat on lyhyesti tässä: Kreikka saa rahaliiton jäsenmailta ja IMF:ltä 110 miljardia lainaa, joka sen on määrä maksaa takaisin kolmessa vuodessa. Jäsenmaiden antama lainasumma on suhteutettu niiden pääomaan Euroopan Keskuspankissa. Taakanjako lainanantajien kesken toteutetaan siten, että euroalue lainaa 80 miljardia ja 30 miljardia tulee IMF:lta. Suomi lainaa näin ollen sekä bilateraalisesti että Kansainvälisen valuuttarahaston kautta, yhteensä 1,6 miljardia. Kreikka saa toukokuun puolivälissä ensimmäiset rahaerän, jolla se maksaa 19. toukokuuta erääntyvän 8,5 miljardin lainan pois. Vuoden 2010 aikana Kreikka saa 30 miljardia euroa euroalueelta. Jollei se noudata lainanannon yhteydessä sovittuja ehtoja, tiukkaa talouskuuria, maksu keskeytyy. Prosessia tarkkaillaan neljännesvuosittain.
Takaisinmaksu tapahtuu vuosina 2013-2016. Korko määräytyy osin kolmen kuukauden euriborin perusteella, osin kiinteän euriborin ehdoilla. Euroalueen koroksi on arvioitu noin 5 prosenttia, IMF:n korko on matalampi. Euromaat lainaavat tarvittavan rahan markkinoilta omilla markkinakoroillaan. Raha lähetetään komissiolle, joka muuttaa sen kiinteän koron lainaksi ja lainaa Kreikalle. Kaikkien jäsenmaiden oletetaan saavan voittoa lainaamisesta. Jos maa joutuu ottamaan lainaa suuremmalla korolla kuin millä Kreikka maksaa takaisin, vahinko korvataan yhteisestä potista siten, ettei millekään maalle tule nettovahinkoa.
Euromaiden johtajien huippukokous vahvistanee päätöksen ensi perjantaina, kunhan kansalliset parlamentit ovat asian hyväksyneet. Euroalueen ulkopuolisia maita velvoite ei koske.
Kun eri euroalueen maiden lainapottia tarkastelee suhteessa asukaslukuun, näkee että lainasumma asukasta kohden liikkuu 150 ja 400 välillä. Halvimmalla pääsee Slovakia, 151 euroa asukasta kohden, kalleimmin pulittaa Luxemburg 417 eurollaan. Suomi antaa kahdenvälistä lainaa 277 euroa suomalaista kohden.
Summa kuulostaa suurelta, etenkin kun raha täytyy lainata muualta, mutta nyt yksioikoisista rinnastuksista olisi etenkin poliitikkojen syytä pidättäytyä. Vaihtoehdot ovat arvaamattomia, sillä hallitsematon talouskaaos voi levitä. Se heijastuisi kaikkiin, myös euron ulkopuolisiin EU-maihin.
Tärkeää on tiedostaa, ettei kyseinen raha ole mistään pois. Reumasairaaloita ja vanhusten vaippoja on harhaanjohtavaa tuoda rinnastettavaksi, sillä nyt ei puhuta olemassa olevasta rahasta eikä Suomen valtion budjetista. Raha luodaan lainaamalla, kuten suurin osa muustakin tällä hetkellä käytössä olevasta rahasta.
Ja olettaen, että Kreikka ei mene konkurssiin, Suomi voi tehdä lainalla voittoa. Se on koko lainaamisen idea.
Korkman näki tilanteessa jotakin hyvääkin: Toisaalta heikko euro tukee meidän kilpailukykyämme, joten ei tässä kaikki ole pelkkää miinusta, kunhan tämä kriisi ei eskaloidu ja johda luottotappioihin ja liialliseen epävarmuuteen.
Toivotaan siis parasta, pelätään pahinta. En tahtoisi olla Katainen tai Vanhanen, mutta tahtoisin tukea heitä heidän vaikeassa tehtävässään.
Post Scriptum: Lukijareaktioiden perusteella on tarpeen tähdentää, että kerroin vain, mitä ja millaisin ehdoin lainasta on euromaiden kesken sovittu. Mielestäni tiedottaminen on osa hyvää kansan palvelua. En siis ole naiivi tai hyväuskoinen, siteeraan vain esitetyn suunnitelman.
En ota toistaiseksi kantaa puolesta tai vastaan, enkä edes tiedä onko rahaliittoa tällaisenaan mielekästä jatkaa. Itse en usko, että Kreikka pystyy maksamaan lainan takaisin sovitulla aikataululla. Tämä riski kansallisten parlamenttien on syytä pitää mielessä kun asiasta päätetään.
Mutta vaihtoehtokin on tosi hankala: Kreikan irrottaminen rahaliitosta ei pysäytä kierrettä vaan suistaa joukon eurooppalaisia pankkeja dominoefektin lailla kumoon. Se ehkä järkyttäisi koko Euroopan taloutta. Siksi päätös on erittäin vaikea, etenkään kun emme näe tulevaisuuteen.
