Kirjan luku 6. Brysselinenkelit
Heinäkuun alussa menin ensimmäisen kerran Brysseliin, jonka olin kuullut rumaksi ja ankeaksi. Kuusitoistavuotiaana tehdyn nopean läpiajon varaan en mielikuvia rakentanut, enemmän uskoin miestäni, joka tapasi käydä säännöllisesti arvioimassa komissiossa tiedehankkeita viistäen kolkosta EU-korttelista toiseen. Koneesta poistuessa huomasin Eurooppalainen Suomi –järjestön silloisen puheenjohtajan Matti Viialaisen, josta tulikin oikea brysselinenkeli. Viialainen neuvoi järkevän hotellin ja näytti illalla […]