Istanbulilaiset osallistuivat Maailman meppi -kampanjaan
Somassa, Turkin Manisan maakunnassa tapahtui 13. toukokuuta yli 300 henkeä vienyt kaivosonnettomuus. Onnettomuuden syynä oli maanalainen tulipalo. Siitä syntynyt kaivokseen levinnyt häkä tappoi suurimman osan kaivostyöläisistä.
Kivihiili on Turkin käytetyin energiamuoto. Siitä lähtien, kun Recep Tayyip Erdoğanin AK-puolue nousi valtaan vuonna 2002, kivihiili on ollut keskeisessä roolissa puolueen suosion kasvussa: kivihiili symbolisoi työläisluokkaa, josta on nyt tullut ns. Anatolian porvariluokka. Kivihiili ei pidä pelkästään Anatolian porvareiden tehtaita käynnissä – siitä saa myös kansalle halpaa sähköä. AK-puolue on jopa jakanut kivihiiltä köyhille kansalaisille vaalikampanjoidensa aikana.
Olen kritisoinut AK-puolueen toimia jo vuosi sitten (blogit Ankara Turkkija Turkki, yhä ankarampi ), ja on syytä jatkaa vallan korruptoiman puolueen kritiikkiä.
Koska kivihiili on monen AK-pohatan pääelinkeino, ei hiilikaivosten turvallisuustilannetta ole saatu kritisoida julkisesti. Koko AK-puolueen valtakauden ajan puolue on vähätellyt hiilikaivostragedioita. Niitä on ollut vuoden 2004 kaivosten yksityistämisen jälkeen poikkeuksellisen paljon, mm. 2009 Bursassa, 2010 Balıkesirssä sekä Edirnessä samana vuonna.
Pääministeri Erdoğan kommentoi vuoden 2010 tapahtumia sanomalla, että onnettomuudet ovat kaivostyöläisten kohtalo. Muutama päivä sitten pääministeri vähätteli Soman onnettomuutta toteamalla, että onnettomuuksia vain yksinkertaisesti tapahtuu kaivosalalla. Hän siteerasi myös 1900-luvun alkupuolen kaivosonnettomuustilastoja Yhdysvalloista sekä vertasi Kiinan absoluuttisia lukuja Turkin lukuihin. Todellisuudessa Turkki on kaivostyöläisille yksi maailman vaarallisimmista maista.
Kaivostyöläiset osoittivat mieltään hallitusta vastaan loppuvuodesta 2013, ja oppositiopuolue CHP vaati selvitystä Soman kaivoksen turvallisuudesta huhtikuussa 2014 – vain muutama viikko ennen onnettomuutta. Turkin parlamenttia dominoiva AKP torppasi kuitenkin selvitystyöt – syynä lienee se, että suuret hiilikaivosomistajat seisovat vankasti pääministeripuolueen takana.
Nyt rikostutkinnat on aloitettu, mutta hallituskriittinen media sanoo, että AK-puolueen aikeena on uhrata yrityksen maine, jottei se joutuisi itse vastuuseen. Turkissa on ollut taas valtavia hallituksen vastaisia mielenosoituksia, joita poliisivoimat ovat hajottaneet kyynelkaasulla ja painepesureita käyttäen. Loukkaantuneita on jo lähes sata. Kaikista absurdein näky ovat olleet verkossa levinneet videot, joissa pääministeri lyö itse protestoijaa, ja joissa hänen avustajansa potkii maassa makaavaa miestä Somassa. Pääministeri kommentoi tapahtunutta sanomalla, että hänen reaktionsa syntyi hetken mielijohteesta.
Esitin taannoin korkea edustaja Ashtonille sekä laajentumiskomissaari Fülelle kirjallisen kysymyksen siitä, miksi Euroopan unioni on katsonut sormien läpi korruptioskandaalia (tarkemmin blogissa: Ankara Turkki – korruptioskandaali ja EU:n jäsenyys) ja allekirjoitti sen keskellä Turkin kanssa takaisinottosopimuksen sekä tiekartan viisumihelpotuksista. Soisin kummankin Turkin kansalaisille, mutta tätä hallitusta ei voi palkita näin. Unioni paapoo maata, jossa valtaa pitävät nauttivat rankaisemattomuudesta. Odotan yhä vastausta.
Voisin lisätä kysymykseen lisäselvityksiä siitä, miksi EU vaatii itseltään merkittäviä päästöleikkauksia, kun se tukee hakijamaan hallitusta, joka seisoo kivenkovaa kivihiilen takana.
Kokonaan toinen asia on ympäristöliikkeen välinpitämättömyys kaivosonnettomuuksia kohtaan. Jos sadasosakaan olisi menehtynyt ydinvoimalaonnettomuudessa, olisi meneillään kuukausia kestävä hurmioitunut liikekannallepano tuota vaarallista energiamuotoa vastaan. Mutta nyt – who cares?
