Kiitosta ja uhkauksia

13.10.2013

Lauantaina sain puhelun ivalolaiselta metsurilta. Hän kerroi soittavansa leirinuotiolta kesken metsätöiden. Mies kiitti torstai-illan esiintymistäni A-Talkissa jossa olin maininnut Ylä-Lapin metsäkampanjan tarinan. Metsuri kestoi olleensa yksi niistä paikallisista, jotka ryhtyivät mielenosoitukseen Greenpeacea vastaan. Yksi syy siihen oli pettymys, ettei Greenpeace ollut kuunnellut paikallisia lainkaan. Se tuli melskaamaan ulkopuolelta, teki miljoonakampanjan edistääkseen varainkeruutaan Keski-Euroopassa, maksoi poromiehille, toi paikanpäälle ulkomaalaisia nuoria Greenpeacen leiriin hakkuita vastustamaan ja maksoi näiden matkat ja päivärahat. Metsuri kertoi, että hän jututti noita nuoria, joita oli lennätetty esimerkiksi Belgiasta ja Hollannista: ”Eivät he tienneet asiasta yhtään mitään.”

Noihin aikoihin osa suomalaismepeistä otti kantaa tapahtumiin, koska se löi laineita parlamenttiin asti. Annoimme yhteisen julkilausuman jossa todettiin mm.:

”Edes Greenpeace ei väitä, että kampanjan syynä olisi ekologisesti kestämätön metsätalous – kuten ei voikaan olla Euroopan tiukimmin suojellulla alueella. Sen sijaan se esittää ajavansa paikallisten saamelaisten poromiesten asiaa. Suurin osa väestöstä on ilmaissut vastustavansa Greenpeacen toimia. Siinä asetetaan suotta vastakkain Lapin perinteiset elinkeinot, metsätalous, porotalous ja turismi, joita on voitu harjoittaa sovussa rinnakkain.”

”Greenpeacen perustelut kampanjalleen ontuvat. Valtionmetsien hakkuita harjoitetaan vain kymmenellä prosentilla Ylä-Lapin pinta-alasta, kun taas porotalous on sallittua koko alueella. Se on sallittua myös alueen tiukasti metsätaloudelta suojelluilla alueilla, joita on tuottavista metsistä 30-40 prosenttia.”

”Greenpeace esittää, että porotalous on erityisesti kevättalven kuukausina riippuvainen vanhojen metsien puiden oksilla kasvavasta luposta, jota valtion metsien hakkuut hävittäisivät. Porojen saatavilla olevan lupon tuotto on kuitenkin parhaimmillaankin vain kilon hehtaaria kohti vuodessa. Johtavat porotutkijat ja muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen ovat todenneet, että Greenpeacen perustelu on pohjaa vailla. 

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö. Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat tulisi ratkaista paikallisin voimin. Paikalliset ihmiset ovat osoittaneet mielenosoituksissa kantansa Greenpeacelle useaan otteeseen ja pyytäneet järjestöä poistumaan heidän kotiseuduiltaan. Greenpeace ei protestoi saamelaisten ja poromiesten omien metsien rajuja hakkuita, koska näitä metsänomistajia on mukana järjestön kampanjassa. ”

Tällä kertaa Greenpeace joutui perääntymään. Se keskeytti kampanjan paikallisen väestön vastustuksen vuoksi. Lehtitietojen mukaan kampanja maksoi useita miljoonia euroja.

Tyypillistä Greenpeacen julkisuuskampanjoille on, että ne ovat voimakkaan symbolisia. Ne tehdään tuolla jossain. Ympäristö on usein eksoottinen, mikä vetoaa keskieurooppalaisen kaupunkilaisen tunteisiin. Teemoina on villi luonto, alkuperäiskansat, harvinaiset eläimet. Ei järjestö haasta tai hankaloita lahjoittajiensa elämää Saksassa, vaan tarjoaa kätevän mahdollisuuden pelastaa alkuperäinen luonto. Lahjoituksella voi ostaa hyvän omantunnon ja jatkaa häiriytymättä elämäänsä.

Yrityksiä Greenpeace ei sen sijaan jätä rauhaan. Alla on kopiot kirjeestä, jonka Greenpeace kampanjointiinsa liittyen lähetti suurelle saksalaiselle paperinostajalle.  Kirje sisälsi vetoomuksen olla ostamatta paperia erikseen mainituilta suomalaistehtailta, ja ison paperitalon  asiakkaita vastaavasti tiedotettiin siitä millaista paperia ei saa ostaa. Kopio on saatu aikanaan  Suomen Berliinin lähetystöstä. Suomennoksen olennaisista kohdin on tehnyt  Suomen Metsäyhdistys.

Näin kävi, että Kemijärven sellutehdas, UPM:n Kajaanin paperitehdas ja Peuravuonon saha lopetettiin voin 5 vuotta kirjeen ja 2-3 vuotta GP:n Ylä-Lapin metsäkampanjan jälkeen.

Suomen metsätalous on maailman huippua ja tiukasti suojeltua. Minun kysymykseni on: mitä hyvää seurasi miljoonakampanjasta? Oletteko lahjoittajat oikeasti tyytyväisiä siihen, miten rahojanne on käytetty?

Olen saanut myös muuta palautetta, jopa uhkauksia. Eräs näistä tuli tunnetulta suomalaiselta, joka  on itse taloudellisesti hyötynyt yhteistyöstä Greenpeacen kanssa: ”Se on varakkain järjestö koskaan ja aina tulee lisää, koska osa meistä tietää mediahallinnan ja pidämme huolta elämän jatkuvuudesta! Emme elä permanentti tai  vaalit kerrallaan niinkuin sinä. —  Onneksi sosiaalinenmaailma kulttuuripiireissä on ristiinnaullinnut sinut…se jatkuu.” Ehkä kaveri ei oikein harkinnut, mitä paljasti.

Mitä tähän sanoisin? Toivon, että pää pysyisi kylmänä, kaikin puolin. Greenpeace ei ole maailman suurin epäkohta, se nyt vain sattuu olemaan päivän ajankohtainen aihe. Minut tilanne sai sanomaan ääneen asioita, joita olen miettinyt vuosien ajan. Rehellisyyteen pitää joskus uskaltaa. Jos tämä seurauksena saan vaikutusvallastaan humaltuneen järjestön miettimään toimintatapojaan vähän huolellisemmin, ehkä maailma on hieman parempi.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *