Käsittelemämme parlamentin vuosittainen ihmisoikeusraportti tiivistää ne arvot, joita me mepit olemme puolustaneet vuodesta toiseen ottamalla esille sekä yksittäisiin ihmisiin kohdistuneita ihmisoikeusrikkomuksia että systemaattisempia puutteita eri puolilla maailmaa. 2011 on ollut ihmisoikeuksien kannalta melko katastrofaalinen vuosi. Aivan liian useita ihmisoikeusaktivisteja ahdisteltiin, pahoinpideltiin tai jopa lynkattiin.
Samalla EU on joutunut ehkä koko historiansa suurimman haasteen eteen yrittäessään pitää talouskriisiä kurissa vaipumatta mitättömyyteen maailmalla. Ihmisoikeustyömme on ollut näkymättömämmässä roolissa, vaikka Unionilla – ja tietysti parlamentilla – onkin uudenlaiset valtuudet ulkopolitiikan tekoon. EU on kuitenkin rahoittanut tuhansia ihmisoikeushankkeita ja johtomme on antanut kriittisiäkin lausuntoja, kun siihen on ollut tarvetta. On hienoa, että EU on tehnyt päätökset perustaa ihmisoikeusasioiden erityisedustajan virka ja neuvoston ihmisoikeustyöryhmä, sekä luoda strategiset kehykset ja toimintasuunnitelma unionin ihmisoikeuspolitiikalle.
On tärkeää, että kiinnitämme huomiota kaikkien toimielinten yhteistyöhön. Ulkosuhdehallinnon tulisikin näytellä koordinoivaa roolia meppien työpanosta unohtamatta. Meillä on loistavat yhteydet paikallisiin ihmisoikeusaktivisteihin sekä keskeisiin päättäjiin. Nobelin rauhanpalkinnon saajana unionilla on entistä suurempi vastuu toteuttaa perussopimuksen 21. pykälässä määriteltyjä periaatteita. Päättäjien on hyvä muistaa, että yleensä on parempi reagoida aikaisin ennemmin kuin liian myöhään, varsinkin kun on kyse naapurustostamme. Syyrian, Egyptin, palestiinalaisalueiden, Libyan, Bahrainin, Jemenin ja monien muiden maiden tilanne ei ole parantunut. Meidän on siis tarkistettava, ovatko aikaisemmat toimemme olleet tarpeeksi tehokkaita.
