Ilmasto- ja energiapolitiikan paradokseja osa 3/3(Studia generalia -julkaisu, Helsingin yliopisto)

30.5.2008

Mitä Balilla tapahtui

Joulukuussa 2007 Balin ilmastokokous merkitsi suunnanmuutosta ilmastopolitiikassa. Yleinen taustaoletus on pitkään ollut, että EU johtaisi ilmastopolitiikan rintamaa ja muut sitten liittyisivät päästökauppakonseptiimme, kunhan Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastokokous saa tuloksia aikaan. Prins väittää, että Balin kokouksesta lähtien voi väittää, että ilmastopolitiikan painopiste on siirtymässä Euroopasta Tyynellemerelle. USA on ottamassa ilmastoneuvottelujen johdon. USA lähti pois vahvana, koska sai haluamansa, uuden neuvotteluraiteen, ei enää vanhaa. Juuri vanha lähestymistapahan ei USA:lle kelvannut.

Vanha lähestymistapa, jota edustivat YK:n sihteeristö, Al Gore, EU:n delegaatio ja Britannian hallitus, peräänkuulutti vahvempaa ja suurempaa Kiotoa, tarkoittaen uusia, tiukempia ja voimakkaammin aikarajoihin sitovia päästötavoitteita. Tuo näkökanta kuitenkin kumottiin. YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon ennakoi tämän, ja hänen paluunsa lavalle ja keskeyttää toisen kerran juuri ennen kokouksen päätöstä voidaan tulkita haluna erottaa YK:n näkemys selkeästi kokouksen yleisestä päätöksestä.

Japani julisti kantansa jo konferenssin alussa. Se ilmoitti, ettei halunnut arvostetun Kioto-nimen tulevan liitetyksi epäonnistuneeseen diplomaattiseen strategiaan. Japani ilmoitti tukevansa Kioton sopimuksen jatkamista, mutta ilmaisi selkeästi, että sopimuksen jatkon täytyy rakentua eri periaatteille. Kanada valitsi Japanin linjan tukemisen.

Intia ilmoitti, ettei näe tietä tehokkaaseen ilmastopolitiikkaan, ellei USA ole mukana ja johtamassa kyseistä suuntaa. Kiina puolestaan kieltäytyi EU:n strategiaan kuuluvasta yrityksestä neuvotella sopimus Kiinan kanssa USA:n selän takana. Sen sijaan Kiina asettui UNFCCC:n (YK:n ilmastonmuutoksen torjunnan puitesopimus) ulkopuolelle. Eurooppalaisen median tulkinnasta huolimatta USA ei siis ollut yksin näkökantansa kanssa Balilla. Se lähti pois vahvempana kuin me eurooppalaiset ehkä toivoisimmekaa.

Lähteet:

Nature, vol 449 October 2007: Time to Ditch Kyoto

Nature, vol 452 3. April 2008: Dangerous assumptions

The Guardian, 4 April: Gwyn Prins, The Road from Kyoto

Gwyn Prins&Steve Rayner, Nov 2007: The Wrong Trousers, Radically Rethinking Climate Policy

Eija-Riitta Korhola: The Times They Are A-Changin', European View, 2006

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *