Elämä on nykyään mieletöntä. Pitäisi opetella entisen kollegan Alexin tapa kirjoittaa jotain edes lyhyesti, jotta tämä blogi antaisi edes jotain kuvaa siitä, mikä pitää naisen kiireisenä.
Kiireen takana on ilmastopaketti. Vastaan ryhmäni linjasta päästökauppadirektiivissä teollisuusvaliokunnan puolella. Se on ja tulee olemaan suunnaton työ. Lobbarit ovat aina kovasti hinkuneet puheilleni, koska olen isoimmassa ryhmässä ja lainsäädännöllisimmässä valiokunnassa – mutta nyt he ovat villiintyneet ja taistelevat jo epätoivoisin keinoin puhetuokioista. En tietenkään sinänsä paheksu tilannetta, sillä tätä direktiiviä ei voi tehdä kuulematta niitä joita se koskee. Liisäksi myös ympäristöjärjestöjä on viisasta kuunnella. Ongelma vain on, että tulemme hulluksi toimistossani. Yritän lähipäivinä raportoida blogissa omista painopisteistäni ja muutosesityksistä, joita aion direktiiviin tyrkkiä. – Tai tuikkia, niin kuin avustajani Miikka sanoisi.
Sillä välin toisesta päästökaupasta: Finnair on ollut viime aikoina aika lailla huolissaan suunnasta, jonka parlamentti on ottanut lentoliikenteen päästökaupan suhteen. Parlamentin linja rankaisee syrjäseutujen lentoliikennettä ja toisaalta suosii samalla halpislentoyhtiöiden (turhia) lomalentoja. Ja niin kauan kuin tämäkin päästökauppa-alue on yksipuolinen se voi aiheuttaa hiilivuotoa. New Yorkista olisi lyhyin matka lentää Intiaan Helsingin kautta mutta jos vain Eurooppaa koskee päästökaupan lisäkustannus, se kannattaa kiertää kaukaa. Ja mitä suuremmaksi tämä lisäkustannus tehdään, sitä hankalampi tilanne eurooppalaisille lentoyhtiöille on.
Ja onko sillä sitten väliä? Mielestäni on. Finnair esimerkiksi on todella panostanut viime vuosina päästöjen vähentämiseen ja onnistunut erilaisin toimin leikkaamaan päästöjään, milloin kevyempien istuimien, milloin siipien kärjissä olevien siipikärkien avulla. Jos sellainen hyvin asiansa hoitava yhtiö ottaisi takkiin EU:n päästökaupasta, ei voi syyttää muuta kuin poliitikkoja.
Tänään sain vähän toivoa tilanteeseen. Olen pitkään puhunut asiaa luotsaavan raportöörikollegani Liesen kanssa näistä ongelmista, ja onneksi tuloksiakin on saatu. Ainakaan ns. multiplier-systeemiin, päästöjen ylimääräiseen kertoimeen, ei mennä tässä vaiheessa, kun järjestelmä on yksipuolinen. Se olisi kallistanut kustannuksia entisestään. Kun sopimus on joskus globaali, tilanne on tietenkin täysin toinen.
Mutta nyt on taas riennettävä, on ilmastopakettiin liittyvä dinneri. Totta kai lobbaus ajoitetaan myös päivällisiin, eikä siinä ole mitään kummallista – siinä käytetään hyväksi sitä tosiasiaa, että olemme fyysisiä olioita ja pysähdymme joskus myös syömään. Jos vessassa käynti olisi yhtä julkista puuhaa kuin erään kuninkaan aikoina, kai ne lobbaisivat sielläkin.
