Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n historiallinen yhteistyö ottaa ensi askeliaan. Säätytalolla kaksi viikkoa sitten muodostettu hallitus on rakentunut paradoksille: vihreät sitoutuivat hallitusohjelmassa tavoitteisiin, joiden vuoksi heidän hallitustaipaleensa aikoinaan katkesi. Ydinvoima mainittiin energiapoliittisessa osiossa varmuuden vuoksi jopa nimeltä. Hallitus sitoutui myös lisäämään tuntuvasti vesivoimaa, jätteiden energiahyötykäyttöä sekä edistämään turpeen asemaa energianlähteenä. Lista voi näyttää vihreiden painajaiselta, mutta sille on hyvät ympäristöperusteet.
Kaiken taustalla ovat EU:n huippukokouksessa tehdyt haastavat lupaukset. Maaliskuun huippukokous sitoutui leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia ja lisäämään uusiutuvan energian osuutta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Suomi on tällä hetkellä Euroopan kärkimaita bioenergian hyödyntäjänä: neljännes primäärienergiastamme on uusiutuvaa. Saavutus on paljolti metsäteollisuuden omaa ansiota: se käyttää tehokkaasti hyödykseen sivutuotteensa ja jätteensä. Komission ennakkokaavailut ovat kuitenkin säikäyttäneet useat: Suomelle suunnitellaan 20 prosentin lisäystä nykyiseen tasoon, yhteensä 45 prosenttia. Tuo luku tarkoittaisi sitä, että bioenergia uhkaa mennä metsäteollisuuden raaka-ainekäytön edelle. Jos meillä vaarantuu puun raaka-ainesaatavuus, vaarantuu saman tien metsäteollisuuden ansiotkin uusituvan primaarienergian hyödyntäjänä. Integroitunut metsäteollisuus hyödyntää kaikki puun osat. Puun riittävyys jalostukseen on kansantaloudellisista syistä edelleen turvattava eikä poltto saa sitä ohittaa. Pöyryn selvityksen mukaan Keski-Euroopassa puunjalostus työllistää 13-kertaisesti ja luo yhteiskunnalle tärkeää lisäarvoa 8-kertaisesti energiakäyttöön verrattuna. Suomessa ero on vielä huomattavampi.
Tilanne on haastava myös koko Euroopan kannalta enkä voi olla ajattelematta, että ilmastoasioissa vastakääntyneet ovat todella vaarallisia tapauksia. Vain asiantuntemattomuus voi mahdollistaa epärealistiset lupaukset. On helppoa ladella isoja lukuja, mutta jonkun täytyy ne myös lunastaa.
Eräs komission työntekijä huokaisikin minulle Brysselissä, että energia- ja ilmastoasioissa eletään nyt täyttä farssin ja teatterin aikaa. Energiakomissaari Piebalgs on jäsenmaissa kunniakierroksella, 20 prosentin kasvihuonekaasujen vähennyspäätöstä sekä 20 prosentin uusiutuvien päätöstä juhlitaan. Nainen sanoi kuulleensa työtovereilta, että Piebalgs oli kieltänyt energiaosastoa työstämästä uusiutuvien direktiiviä sillä välin, koska hän haluaa nauttia tunnelmasta ja juhlahumusta. Kun päästään itse direktiiviin ja taakanjakoon, juhlatunnelma lässähtää välittömästi, oli Piebalgs tiennyt.
Heti kun pääsemme direktiivin kirjoittamiseen ja taakanjakoon, alkaa kinastelu. Tähän taisteluun täytyy varautua, ja Suomelle ei saa hyväksyä uutta 20 prosentin lisävelvoitetta entisen 25 prosentin päälle muuten EU rankaisisi jälleen kerran asiansa hyvin hoitaneita. Hämmentävää samoissa komission ennakkolaskelmissa on, että hanketta voimakkaasti ajanut Saksa olisi saamassa velvoitteen, joka on alle EU:n asettaman rajan.
Uusiutuvien nopea lisääminen kuulostaa epäilemättä hyvältä keskiverokansalaiselta, joka on huolestunut ilmastomuutoksen etenemisestä. Olennaista kuitenkin, miten päätös toteutetaan. Pahin skenaario olisi, että ilmastomuutoksen torjumiseksi kaavailtu keino kiihdyttäisikin ilmastonmuutosta. Niin voi tapahtua, jos uusiutuvien tavoite toteutetaan pääasiassa puulla.
Ruokohelpivallankumoukseen ei ehditä asetetulla aikataululla. Vesivoima on Euroopassa lähes maksimissaan ja tuulivoimankin osuuden massiivinen kasvattaminen vie aikaa.
Jos energiankulutus noudattaisi nykytasoa ja uusiutuvien tavoite todella täytettäisiin 2020 mennessä, se merkitsisi hakkuiden tuntuvaa lisäämistä. Metsäteollisuus ry:n arvion mukaan hakkuiden pitäisi kasvaa 1300 miljoonaan kuutioon. Se on yli kolme kertaa enemmän kuin EU nykyisellään hakkaa.
Toivottavasti näin ei anneta tapahtua. Tahti vaarantaisi kestävän metsäpolitiikan ja altistaisi yhteiskuntamme ilmastomuutoksen riskeille entistä pahemmin. Arvioiden mukaan viimeistään parissakymmenessä vuodessa EU:n keski- ja pohjoisosien metsät olisi hakattu ja poltettu loppuun samaan tapaan kuin eteläisessä Euroopassa on jo tehty. Ilmastontavoitteiden kannalta metsien hävittäminen on mieletöntä kasvihuoneilmiöhän johtuu osin juuri metsien hävittämisestä. Kestävä metsätalous perustuu siihen, että hakkuut ovat kasvua pienemmät, jolloin pääomaan ei kajota vaan korot korjataan.
