Komission työntekijä huokaisi minulle Brysselissä, että energia- ja ilmastoasioissa eletään täyttä farssin ja teatterin aikaa. Nyt energiakomissaari Piebalgs on jäsenmaissa kunniakierroksella, 20 prosentin kasvihuonekaasujen vähennyspäätöstä sekä 20 prosentin uusiutuvien päätöstä juhlitaan. Kunnon kiertue tyyliin Al Gore: tunnetaan itsemme sankareiksi ja nautitaan eurooppalaisten hyveellisyydestä. Nainen sanoi kuulleensa työtovereilta, että Piebalgs oli kieltänyt energiaosastoa työstämästä uusiutuvien direktiiviä sillä välin, koska hän haluaa nauttia tunnelmasta ja juhlahumusta. Kun päästään itse direktiiviin ja taakanjakoon, juhlatunnelma lässähtää välittömästi, oli Piebalgs tiennyt.
No tietenkin. Jotkut toiset komissaarit ja valtionpäämiehet voivat olla energia-asioissa tietämättömiä ja luvata mitä sylki suuhun tuo, mutta ei enää Piebalgs. Tuo mies tietää, että molemmat tavoitteet ovat lähes mahdottomia. Olemme tehneet valtavasti töitä, mutta ei -8 Kioto-tavoitteeseenkaan päästäne, kuinka sitten näihin. Ja kuten olen todennut, emme pääse Euroopan tasolla vuoteen 2020 mennessä 20 % uusiutuvien tavoitteeseen hakkaamatta massiivisesti puuta mikä taas on omiaan kiihdyttämään ilmastonmuutosta.
Heti kun pääsemme direktiivin kirjoittamiseen ja taakanjakoon, alkaa kauhea sota. Siksi on syytä varoittaa Suomen tulevaa hallitustakin. Tähän taisteluun täytyy varautua, ja Suomelle ei saa antaa uutta 20 prosentin lisävelvoitetta entisen 25 prosentin päälle, kuten komissio kaavailee. Nykyinen hyvä tasomme perustuu siihen, että metsäteollisuus käyttää sivutuotteensa kuten mustalipeän tehokkaasti energiaksi. Mutta jos meillä vaarantuu puun raaka-ainesaatavuus, vaarantuu saman tien tietysti metsäteollisuuden ansiotkin uusituvan primaarienergian hyödyntäjänä. Integroitunut metsäteollisuus hyödyntää kaikki puun osat täysimääräisesti. Puun riittävyys jalostukseen onkin kansantaloudellisista syistä edelleen turvattava eikä poltto saa sitä ohittaa. Pöyryn selvityksen mukaan Keski-Euroopassa puunjalostus työllistää 13-kertaisesti ja luo yhteiskunnalle tärkeää lisäarvoa 8-kertaisesti energiakäyttöön verrattuna. Suomessa ero on vielä huomattavampi.
Ympäristökomissaari Dimas oli meillä tiistaina valiokunnassa puhumassa. Sähköt katkesivat kesken kaiken ja tulkkausta ei siis ollut. Tilaisuus piti keskeyttää pariksikymmeneksi minuutiksi, ja komissaarin kallista aikaa menetettiin. Halukkaita kysyjiä oli paljon enkä siis ehtinyt kysyä Dimasilta niitä ongelmia, jotka mielessäni olivat mm. tämä uusiutuvien dilemma. Mutta kuulinhan minä paljon, eikä se herätä toivoa. Mies edelleen uskoo, että päästökauppa on Euroopalle keskeinen väline kasvihuoneilmiön torjumisessa. Hän ohittaa noin vain hiilivuodon, kilpailuvääristymät ja kuuman ilman myynnin. Huokaus: niin lobattu ja niin sokea.
