Muutama vuosi sitten tuntui aivan ilmeiseltä, että vihreät nauttivat erityissuojelua toimittajien keskuudessa. He olivat samassa asemassa kuin stalkkarit aikoinaan, kertomassa miten asiat oikeasti olivat. Seikan huomasi jo lehtijuttujen rakenteesta: vihreän edustajan osuus oli useimmiten viimeisenä. Vihreä sai ikään kuin viimeisen sanan päästen kommentoimaan muita joutumatta itse arvostelluksi.
Taannoinen Hautalan ja Lipposen yhteenotto energiakeskustelussa osoitti, että paapomisesta on vielä paljon jäljellä.
Hautala syytti Lipposta puhemiehen aseman väärinkäytöstä ja ydinvoimateollisuuden asian ajamisesta. Lipponen on puhunut maailmalla Suomen eduskunnan ydinvoimaäänestyksestä, sen taustoista sekä kehottanut puheessaan nostamaan Euroopassa ydinvoiman osuuden 20 prosenttiin. Hänen puheensa muistutti paikka paikoin sanasta sanaan ydinvoimajärjestö Foratomin linjauksia. Syytös yksilöityi Puolassa pidettyyn puheeseen.
Lipposen puheet nähdä myös toisessa valossa: nyt käydään poliittista pohdintaa Euroopan vaikean energiatilanteen ratkaisemiseksi. Silloin ideologisesti kielletyistä alueista on syytä keskustella uudelleen. EU on huolestuttavasti kasvattamassa energiariippuvuuttaan Venäjästä, ja kaikista käyristä voi päätellä, että EU:lle tulee energiapula. Lisätään siihen vielä ilmastonmuutosongelma. Ei ihme, jos eduskunnan puhemies taustoittaa pyynnöstä Suomen eduskunnan aikanaan kohahduttavaa päätöstä rakentaa päästötöntä lisäydinvoimaa.
Minulla ei ole erityistarvetta puolustella Lipposta mutta epäreilu poliittinen kulttuuri harmittaa, sillä pitkällä tähtäimellä se on jokaisen vakavan poliitikon tappio. Olisi toivottavaa, että edes faktat tulisivat korjatuksi. Nyt julkisuuteen välittyi huonosti muutama keskeinen seikka..
Ensinnäkin puhemies oli kutsuttu Puolaan henkilökohtaisesti, puhumaan nimenomaan ydinvoimaratkaisun taustoista. Toisekseen puheessa käytettiin lähteenä komission sivuilla olevaa aineistoa. On aivan asiallista käyttää komission linjauksia lähdeaineistona ja pitääkö olla selvittänyt, mitä komissio on käyttänyt?
Mutta ennen kaikkea unohtui reiluus: Jos samalla intensiteetillä kuin Hautala Lipposen kohdalla teki, katsottaisiin vihreiden energiapuheita, löydettäisiin varmasti läheisiä kytkyjä sekä tuulivoimaan että öljyteollisuuteen. Jos Hautala olisi siteerannut tuulivoimayhtiöiltä saamiaan tietoja, olisiko hänen kunniansa kyseenalaistettu? Sopisiko sanoa, että vihreät ajavat tuulivoimateollisuuden etua? Hautalalla oli itsellään europarlamentissa muutama vuosi sitten hyvin läheinen yhteistyösuhde öljyteollisuuden kanssa, kun polttoainedirektiiviä Auto-Oilia tehtiin? Hän käytti öljyteollisuuden rahoittaman konsultin palveluja. Direktiiviin hän kopioi sanasta sanaan Nesteen kantoja. Kenen asiaa hän silloin ajoi?
Ympäristöstä huolestuneiden kansalaisten, sanoisi Hautala ilman muuta. Mutta niin voisi Lipponenkin vastata. Yhdellä puolueella ei ole monopolia määritellä ympäristöstä huolestuneisuuden laatua ja suuntaa.
