Rakenna itsellesi selli, anna ajan venyä
Luin erään amerikkalaisen yrityksen päättäneen rajoittaa työntekijöidensä aikaa internetissä ja sähköpostissa vain kahteen tuntiin päivässä, sillä tutkimusten mukaan tuon ajan jälkeen käytetty aika verkossa ei lisää tuottavan työn laatua. Netti voi pitää kiireisenä ja touhukkaana koko päivän, mutta suuri osa tuosta touhusta on itseään ruokkivaa näennäistyötä.
Minulla ei ollut hetkenkään vaikeutta uskoa kyseistä tutkimusta, sillä oma arkikokemus on aivan samansuuntainen. Jos päivän aloittaa varomattomana ja varautumattomana tietokoneen äärellä, yhtäkkiä tunnit ovat kuluneet, ja koko ajankäyttöä on hallinnut verkossa vastaan tullut todellisuus. Päivä on ollut reagointia siihen, mitä sähköposti ja uutiset tuovat eteen. Oma suunnitelma ajankäytöstä on saattanut kaatua jo heti alussa, ja sen jälkeen jokin muu ohjaa ja nuotittaa minua. Itseään on niin helppo pettää. Näyttää kuin tekisin ahkerasti töitä mutta kuinka paljon siitä on oikeaa, hyödyllistä ja tarpeellista työtä? Vauhti voi olla hurja, kiire mieletön, mutta kuka lopulta veivaa ajan kahvaa?
En pidä ongelmaa pelkästään käytännöllisenä. Luulen, että se on laadultaan myös hengellinen. Moni meistä on vielä aivan lapsenkengissä opetellessaan vastaamaan ajankäytön uusiin haasteisiin nettimaailmassa. On syytä kysyä itseltään, ohjaako minua Hyvä Paimen vaeltaessani tiedon – tekisi joskus mieli sanoa hömpän – valtateillä. Miten Jumala haluaisi minun kulkevan tässä maastossa? Miten käytetään Luojan antamat arvokkaat tunnit oikein? Miten näissä kuvioissa mennään yksinäiseen paikkaan ja levätään?
Tätä miettiessäni minua on puhutellut Wang Mingdaon opetus ja esimerkki. Hän oli Kiinan tunnetuimpia kotikirkkojen pastoreita ja evankelistoja, joka joutui kuusikymppisenä vankilaan keskellä elinvoimaisinta luomiskauttaan. Vankeus venyi 23 vuodeksi, ja tuona aikana paljon saarnannut, lukuisia kirjoja kirjoittanut ja suuria joukkoja johtanut tunnettu kirkonmies ei saanut käsiinsä edes kynää tai paperia, raamatusta puhumattakaan.
Kaikki, millä oli hänelle merkitystä kristittynä, vietiin pois, ja mies joutui täydelliseen hyödyttömyyden tilaan. Eikä minulla ollut mitään tekemistä. Toimittaja, joka kertoi kohtaamisestaan Mingdaon kanssa, muisteli että tästä puhuessaan vanhan ja paljon kokeneen miehen silmät kostuivat. Ei mitään muuta tekemistä kuin oppia tuntemaan Jumala. Ja kahdenkymmenen vuoden ajan tämä oli ihmeellisempi suhde kuin mikään, mitä minulla koskaan on ollut. Mutta minun piti joutua selliin saadakseni sen.
Wang Mingdao kehotti länsimaista toimittajaa: Etsi sinäkin sellisi. Rakenna itsellesi selli kokeaksesi sen, mitä vaino teki minulle. Tee elämästäsi yksinkertaisempaa ja opi tuntemaan Jumala. Hän opetti myös, että Jumalan kanssa ei kiirehditä vaan kuljetaan kävelyvauhtia Herra rakastaa käyskennellä puutarhassaan.
Samantapaisen viestin jätti kristikunnalle perinnöksi myös rakastettu kristillinen opettaja Henri J.M. Nouwen. Kirjassaan Ainoa tarpeellinen hän kehottaa raivaamaan oman erämaansa, ja kutsuu rauhoitettuun rukoukseen ja eristyneisyyteen. Nouwenin mukaan hengellistä elämää ei voi yksinkertaisesti elää ilman että järjestämme ajan ja paikan, jolloin Jumala saa jakamattoman huomiomme. Emme ota hengellistä elämäämme vakavasti, ellemme varaa aikaa Jumalan kuuntelemiseen. Jos se ei järjesty muuten, on se vaikkapa merkittävä kalenteriin: Olen pahoillani, tuo aika on jo varattu, eikä sitä voi perua.
Entä jos on kiire? Hengelliset opettajat vastaavat siihenkin: kiire on väärä asenne, se on ajalle tehtyä väkivaltaa. Kun sekä aika että työ otetaan Jumalalta, ristiriitaa ei ole. Wilfried Stinissen antaa ihmeellisimmän vinkin: Jos tuntuu, että sinulla on liikaa työtä, jos uurastat hätäillen ja tuskaillen, mutta et koskaan ehdi tehdä niin paljon kuin pitäisi, silloin on ratkaisuna se, että omistat osan kalliista ajastasi rukoukseen. Näin tekemällä huomaat hämmästykseksesi, kuinka aika salaperäisellä tavalla venyy.
Selli, erämaa, kävelyvauhti, venynyt aika. Tässä on toivoa, johon tarttua. Aamulla, ennen kuin yksikään tekstiviesti on avattu, tietokone käynnistetty tai lehti luettu, on mahdollisuus astua rauhallisiin askeliin. Ne kantavat koko päivän.
