Kokoomus vietti viime viikonloppuna puoluekokousta samaan aikaan Keskustan ja RKP:n kanssa. Tunnelmamme oli iloinen ja eteenpäin katsova – sitä kuvaa hyvin tunnuslauseemme: Niin kauan on toivoa, kun on rohkeutta muuttua.
Kaikki eivät sellaiseen usko. Oulun keskustaveljien puoluekokouksesta kantautui huolenilmauksia Kokoomuksen linjasta, etenkin energiakysymyksissä. Keskustan varapuheenjohtajan mielestä ajatuksissamme oli se kamala vika, että ne muistuttivat keskustalaisia ajatuksia.
Miten tällaiset varoitukset pitäisi ottaa? Oliko äänessä poliitikko, joka kyllä ajaa jotakin asiaa, mutta ei halua sille liikaa kannatusta, koska ei soisi rintaman laajentuvan. Jos rintama laajentuu, kyseessä on poliittinen ryöstöviljely? Kannattaako kansan luottaa tällaisen logiikan harjoittajiin tehokkaina puolestapuhujinaan, jos heidän tärkeitä asioita ajetaan sillä periaatteella, ettei niille oikeastaan saisi löytyä kannatusta.
Ja miksei iloita siitä, jos huomataan että linjalle löytyy vastakaikua? Energiapolitiikka on liian vakava alue, jotta se voitaisiin alistaa poliittiselle kilpailulle ja latistaa katteettomiksi politiikan pelimerkeiksi.
Yksi seikka, jota politiikassa suuresti arvostan, on älyllinen rehellisyys. Hyvin usein se tarkoittaa kykyä reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin ja tarvittaessa muuttaa kantaa, jos vanhat keinot eivät enää tuota hyvinvointia ja reilua maailmaa.
Kokoomus on puolue, joka ei ole milloinkaan hirttäytynyt liian kiinteästi keinoihin tai betonoinut politiikan agendaansa, vaan pitää tavoitteet ohjenuoranaan. Muuttuvassa maailmassa politiikan keinot ovatkin kertakäyttötavaraa, ja ne muuttuvat rasitteiksi, jos niiden nimiin on vannottava silloinkin, kun uusissa olosuhteissa oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin vaatimus edellyttäisi aivan toisia toimenpiteitä. Kannattaakin varoa politiikkaa, jossa retoriikka on sadan vuoden takaa ja verbaalisesti vastustetaan sitä, mitä tosiasiallisesti ajetaan. Sellainen tuottaa ennen pitkää poliittista skitsofreniaa ja maailmankatsomuksellisia pakkoliikkeitä.
Jos ei ole rohkeutta muuttua, ei ole toivoakaan.
