Kulunut mediavuosi on ollut kiitettävän värikäs kokoomuksen osalta. Alkuvuoden ”Kokoomuksella on ongelma” -jutut ovat näyttävän puheenjohtajakiertueen ja kaksien voittoisien vaalien jälkeen muovautuneet ”Kokoomuksella on ongelma” -kirjoitteluksi. Hullumpi luulisi, että olemme kierroksen tehtyämme palanneet lähtöpisteeseen, mutta jokainen asioista perillä oleva lukija tietenkin ymmärtää, että lause tarkoittaa kokonaan muuta. Muilla on ongelma.
Eikä voi olla pistämättä silmään, että yksi jolla on ongelma, on Erkki Tuomioja. Kiitämme Kokoomuksen saamasta runsaasta huomiosta!
Poliitikkojen keskinäinen nokittelu kuuluu työn kuvaan, mutta marraskuussa osansa sai myös Helsingin Sanomat. Lehti ei olisi saanut osoittaa ymmärtämystä EVA:n ja EK:n äänenpainoille, jotka Tuomioja tulkitsee asenteiden kovenemiseksi ja oikeistolaistumiseksi. EVA:n motiivitkin porvariskodin poika tiesi: ”Kansan tulisi tehdä kaksi kertaa enemmän työtä puolta pienemmällä palkalla, jotta eliitti voisi nauttia kaksi kertaa suuremmista tuloista, mieluummin ilman verottajan häiritsevää väliintuloa.”
Mitään huomioarvoa Tuomiojan maailmassa ei riitä EVA-raportin takana olevalle huolelle: miten helposti työpaikat siirtyvät globalisoituvassa maailmassa sinne, missä pärjääminen on helpompaa. Pääoma voi siirtyä toiselle puolelle maapalloa hetkessä, ihmiset sentään eivät. Vaikka ei haluttaisi, jonkun on pakko miettiä, millä keinoin töitä täällä pidettäisiin. Saarna ei riitä. Se riittää vain saamaan ääniä ja säilyttämään hyvän ihmisen maineen. Mutta joidenkin on ajateltava fyysisempääkin todellisuutta.
Ei siis ihme, että esimerkiksi EVA ja Sitra joutuvat sellaisia miettimään, jos poliitikoille riittää toivomuslistojen esittely kosmiselle joulupukille.
Minusta oli outoa, että henkilö, jolla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet vaikuttaa globalisaatioon ja Suomen asemaan globaalissa maailmassa, esittää tällaista parkua sanomalehden linjasta? Mediakriittisesti on kuin roolit olisivat totaalisen nurin: HS toteuttaa ja Tuomioja arvostelee.
Ja puhe yhden totuuden maasta saa vahvistuksen: Tuomioja kiukkuaa kun HS:n totuus ei ole sama kuin hänen.
Politiikka on edelleenkin keskustelua keinoista. Päämääristä, väitän, olemme aika samaa mieltä. En suostu siihen, että puoluejäsenyyteni riistäisi minulta oikeuden tavoitella solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Mutta meillä on selvästikin eri käsitys siitä, miten muuttuneessa toimintaympäristössä niihin päästään.
Mutta on niitä muitakin marisijoita. Turkki on ehtinyt ilmoittaa pettymyksensä EU:n jäsenyysehtoihin. Pääministeri Erdoganin oli vaikea ymmärtää, miksi EU asettaa 600 000 kyproksenkreikkalaista 70 000 000 turkkilaisen edelle. Miesparka osui täsmälleen EU:n perusidean ytimeen. Jos arvelee, että oma koko riittää, voi pysyä ulkopuolella. Jos tarvitsee muita, kannattaa liittyä EU:hun ja luottaa siihen, että pienikin on tärkeä.
Nykypäivä, 30.12.2004
