Suomalaiset ovat tuskailleet korkeaa autoverotusta, jonka sanotaan myös selittävän maamme autokannan vanhuutta. Kuusi kymmenestä vastaantulevasta henkilöautosta on otettu käyttöön yli kymmenen vuotta sitten ja yli 20 vuotta vanhojakin autoja on henkilöautokannastamme vielä yli 7 prosenttia. Vaikka ekologisesti ajatellen auton romutus ja uuden ostaminen on suurta tuhlausta, kulkee jossain raja, jossa vanhan teknologian käyttäminen saastuttaa ja kuluttaa niin paljon, että romuttaminen on järkevää. Jos tuo raja on 20 vuotta, Suomen autokannassa tämän rajan ylittäviä henkilöautoja on yli 150 000.
Verotus on käytännössä estänyt myös uudehkojen käytettyjen autojen tuonnin maahamme toisista EU-maista. Fiskaaliset eli valtion verotuottoa koskevat syyt ovat taas olleet estämässä autoveronalennukset, vaikka ennemmin tai myöhemmin EU-tuomioistuin pakottanee maamme toimiin. Viisainta olisi ratkaista asia ennen ulkopuolista pakkoa.
Toisaalta on sanottava, että Suomen korkea autoverotus on sattumalta ollut ekologisesti perusteltu linja – niin kauan kun energialähteenä ovat fossiiliset polttoaineet. Eurooppalaisella tasolla nykyiset hintajärjestelmät kannustavat yhä edelleen käyttämään henkilöautoa julkisen liikenteen sijaan. Autoliikenne on huomattavasti edullisempaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin ja julkiseen liikenteeseen kuin vielä 20 vuotta sitten. Periaatteessa olisikin toivottavaa, että muualla Euroopassa autoveroa nostettaisiin, sillä nykyhinnoittelu ei ole tarkoituksenmukainen. Kun juuri liikenteen lisääntyvät CO2-päästöt vaarantavat Kioton pöytäkirjassa asetettujen tavoitteiden täyttämisen, olisi kohtuullista edellyttää ympäristökustannusten sisällyttämistä markkinahintoihin.
Joka tapauksessa EU-lainsäädäntö edellyttää harmonisointia autoveron kohdalla. EU-tuomioistuin saattaa antaa Suomelle pakottavan päätöksen jo tämän syksyn aikana, jolloin jotain on tehtävä. Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan on henkilöautoverotuksen eriyttäminen kahteen verokantaan. Ensimmäisessä verokannassa olisivat autot, jotka on rekisteröity Suomessa ennen tiettyä päivää, esim. 1.4.2001. Toisessa verokannassa olisivat autot, jotka on ensirekisteröity Suomessa tämän päivän jälkeen. Verokanta seuraisi autoa aina romutukseen asti.
Ensimmäisen verokannan autot – eli nykyinen autokantamme – ovat olleet raskaasti verotettuja ostettaessa, mutta vuotuisesti on peritty vain vähän veroa käyttömaksuina (iästä riippuen 500 tai 700 markkaa) sekä auton kokonaispainon mukaan määräytyvä dieselvero. Uudessa mallissa ensimmäisen verokannan autot vapautettaisiin kaikista vuotuisista maksuista, jopa dieselverosta.
Toisen verokannan autoille määrättäisiin ensirekisteröintiin liittyvä eurooppalaisella tasolla oleva kohtuullisen alhainen autovero, mutta vastaavasti vuotuisia käyttömaksuja korotettaisiin merkittävästi. Käyttömaksut toisessa veroluokassa tulisi porrastaa esim. auton tehon tai painon mukaan niin, että suurella dieselkäyttöisellä tila-autolla puhuttaisiin jo noin 8 000 markan vuotuisista maksuista. Mikään ei estäisi määräämästä kaikkein suurimpia vuosimaksuja Rytsölä-mallisille autoille, jos niin haluttaisiin.
Näin tarvitseville tulisi tarjolle uusia autoja nykyistä edullisemmin lähtöhinnoin. Näiden hinta myös käytettynä olisi alhaisempi. Rinnalle syntyisi kuitenkin toiset markkinat niistä autoista, joissa vuotuista veroa ei perittäisi: nämä olisivat edelleen haluttuja käyttökustannuksiltaan edullisina autoina ja esimerkiksi niillä maamme alueilla, joilla toimivaa julkista liikennettä ei ole. Vanhojen, ennen uudistusta rekisteröityjen autojen arvo ei siis romahtaisi, sillä niillä olisi omat markkinat.
Valtion verotulot eivät romahtaisi nekään, mutta jaksottuisivat toisella tapaa. Valtiontaloudessa se ei kuitenkaan ole ongelma. Yhteiskunnan kannalta liikenneturvallisuuden kohentuminen olisi myös etu. Lisäksi moni autoa todella tarvitseva haja-asutusalueen ihminen saisi sen nykyistä kohtuullisemmin kustannuksin. Esimerkiksi Ruotsissa valittua linjaa ei voi pitää alueellisesti oikeudenmukaisena, kun käytettyjen autojen tuontiverojen alennus on kompensoitu nostamalla polttoainevero todella korkeaksi.
Hallituksella on suuri enemmistö eduskunnassa, joten se voi vaivatta viedä läpi suuriakin muutoksia suhteellisen lyhyellä aikataululla. Idea on puolestani vapaasti käytettävissä.
Helsingin Sanomat, yleisönosasto, 02.10.2000