Elmar Brokin tänään esittämää ajatusta ETA-sopimuksen kaltaisesta järjestelystä vaihtoehtona niiden hakijamaiden kohdalla, jotka eivät täytä Kööpenhaminan kriteerejä, kommentoitiin suhteellisen vähän. Mielestäni ehdotus on tarkastelun arvoinen. ETA-sopimus ei ehdottomasti saa korvata varsinaista jäsenyyttä ja jättää maita ikuiseen odotushalliin, josta ei olekaan pääsyä eteenpäin. Mutta se voisi toimia eräänlaisena työkaluna, joka palkitsevalla tavalla kannustaisi hakijamaita acquis implementointiin. ETA voisi toimia ikään kuin hautomona, jossa EU-sikiöt kypsyvät kohti jäsenyyttä.
Jos täysjäsenyys myönnetään lyhyellä aikataululla, jäsenmaiden yritysten suuri huolenaihe ovat pitkät siirtymäajat, koska kilpailutilanne vääristyisi. Toisaalta myös hidas tahti on ilmeinen ongelma kandidaattien turhautuessa.
Tästä jännitteestä syntyy ETA-mallin mielekkyys, koska se palkitsee hakijaa jo pyrkimisvaiheessa. Tämä merkitsisi voimakkaampaa sitoutumista EU-lainsäädännön implementointiin kuin nykyiset lähentymissopimukset tekevät.
Pitäessään sisällään 1. pilarin asioita ETA antaa hakijamaiden elinkeinoelämälle pääsyn sisämarkkinoille, nuorisolle ja tieteelle oikeuden vaihto-ohjelmiin, mutta toisaalta ei velvoita EU:ta laajentamaan maataloustukijärjestelmäänsä näille maille. Näin ETA-sopimus mahdollistaisi myönteisen impulssin ennen muuta hakijamaiden talouksille nehän tarvitsevat kasvua saattaakseen yhteiskuntansa liittymiskuntoon – mutta myös EU:n kansantaloudelle. Kun laajentumisen kustannuksista arvioidaan talouskasvun kautta kuittaantuvan jopa 2/3, niin ETA-mallissa varmasti enemmän.
Itäisen Keski-Euroopan markkinoiden on sanottu olevan lähentymissopimusten avulla niin avoimia, että läntiset liikemiehet voivat itsekkäästi kysyä, mihin laajentumista tarvitaan. Vastaus on: acquis:n implementointiin. Jos markkinat avattaisiin edes rajoitetusti ilman sosiaalista ja ekologista säätelyä, ei mikään suojaa hakijamaan kansalaisia sosiaalista ja ekologista dumppausta vastaan. Viime kädessä tarvitsemme myös itse suojaa sitä vastaan. ETA-mallin mielekkyys perustuu juuri ajatukseen, että ponnistukset implementoinnissa palkitaan "on-line"; edut ja vastuut käsikädessä.
Jäsenyyteen johtava ja samalla palkitseva ETA-malli puolestaan olisi hedelmällinen myös kansalaismielipiteen vuoksi: kun jo ennen varsinaista liittymistä tulee esiin kansantalouden kannalta myönteisiä hedelmiä, se luo pohjaa myös laajentumisen mahdollisimman suurelle oikeutukselle. Tämä pätee sekä hakijamaiden että nykyisten jäsenmaiden kansalaisiin.
