HÄVELIÄISYYS VOI SUOJATA IHMISTÄ MYÖS ALASTOMALTA VÄKIVALLALTA.
Kuulin eräältä pornotuottajalta, että viime aikoina alalle on ollut uskomaton tunku. Nuorten naisten runsas tarjoutuminen pornofilmien tähdiksi on häkellyttänyt ammattilaisetkin, jotka pohtivat yllättävän buumin syytä. Yksi syy on kaiketi ilmeinen: tunnetun viulistitytön ura rohkaisee yrittämään.
Lähes huomaamatta meille on tapahtunut aika paljon. Yksi tabukin meni ohimennen rikki, kun pimppi näytettiin tavallisessa iltapäivälehdessä, lapsille siinä missä aikuisillekin. Ensin pidin seikkaa yhdentekevänä, tottumuksesta. Mutta en olekaan ihan varma.
Voisiko olla olemassa jokin järkevä syy siihen, että ihmiskunta on kautta vuosituhansien osoittanut intiimiä häveliäisyyttä? Vai oliko se kaikki turhaa, kuten me valistuneet, rennot ja estottomat uskomme lopulta voivamme maailmalle osoittaa?
Intuitiivisesti on päivänselvää, että intiimiyden katoaminen tympäisee ja riistää seksin iloa. Mitä muuta?
RANSKALAINEN FILOSOFI ja uskontotieteilijä René Girard on esittänyt teorian ihmisen väkivaltaisuudesta, ja seksuaalisuudesta sen viimeisenä verhona. Risto Saarinen on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen esseen Uskonnot ja Eurooppa. Girardin mukaan seksuaalisen vapautumisen kausia seuraa alastoman väkivallan aika. Hän uskoo, että tabut ja normit suojelevat ihmisyhteisöä väki- ja mielivallalta. Tabut ovat ikään kuin toteemeja, joiden ympärille ihminen ryhmittelee elämäänsä.
Yhteiskunta joutuu aina tasapainottelemaan toisaalta normien ja toisaalta yksilönvapauden kasvattamisen välillä. Me tarvitsemme molempia. Seksuaalisten tabujen purkaminen muodostuu mielenkiintoiseksi rajakohdaksi. Kuinka vapaan seksuaalisuuden yhteiskunta voi sallia ilman, että se itse sortuu, pohtii Girard.
Girardin ajatukset ovat nykyään Euroopassa varsin keskusteltuja. Se kertoo ajastamme. Belgian tapahtumien jälkeen hänen näkökulmaansa ei ole varaa oikopäätä hyljätä näennäisen vanhoillisuuden perusteella.
YHTEISKUNNASSA TAPAHTUVA tabujen purkaminen on luonnollisesti ongelma vain siinä tapauksessa, että Girard sattuisi olemaan oikeassa ihmislajin luonteesta. Jos taas ihminen on järkevä, rauhanomainen ja hyväntahtoinen, normien löysääminen on harmitonta puuhaa.
Ekologiselle liikkeelle suhde normeihin ylipäänsä on jännitteinen. Vapaus ja normittomuus on usein yhdistetty vihreisiin, osin myös entisen villapaitalookin vuoksi. Samalla vihreät, jos ketkä, tiedostavat, että juuri nyt olisi löydettävä houkutteleva reitti normeihin ja tabuihin. Esimerkiksi sellaisiin, jotka pelastavat aluksi vaikkapa ilmakehämme.
Vihreä Lanka, toukokuu –98
