Tämä blogisarja on päivittäistä reflektointia ja irtiottoja ev.lut.seurakuntien joulukalenterin tekstien pohjalta. Varsinaisen joulukalenterin tekstit on laatinut kirjailija Antti Nylén. Tässä linkissä kerron, miksi aloin kirjoittaa varjokalenteria.
10. luukku: Jotain jännittävää tapahtuu vielä! Harva asia on niin varma.
MITÄ SE ON: Kaksituhatta vuotta sitten syntynyt mies oli muutosagentti. Sama mullistava voima on liikkeellä yhä.
Tänään tasan 76 vuotta sitten syntyi YK:n ihmisoikeuksien julistus. Toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen haluttiin varmistaa, ettei mitään vastaavaa tapahtuisi enää koskaan. Julistus perustuu ajatukseen, että kaikilla ihmisillä on synnynnäisiä, luovuttamattomia oikeuksia, jotka kuuluvat heille riippumatta siitä, keitä he ovat tai missä he asuvat.
Miten tämä liittyy kirkon joulukalenteriin, tai Jeesukseen? Kaikin tavoin.
Ihmiskunta ei saanut käsitystä jokaisen ihmiselämän luovuttamattomasta arvosta itsestään. Ateismi ei sitä ihmiskunnalle antanut. Ei myöskään antiikin humanismi, eivät totalitarismit kuten kommunismi tai natsismi – molemmissa leireissä tapettiin, minkä ehdittiin.
Ei sitä pysty tarjoamaan myöskään vihreys tai luonto. Jos jäljittelemme luontoa, emme voi johtaa ja perustella sen pohjalta ihmisarvoa. Ei luonto millään lailla kunnioita itsemääräämisoikeuttani tai oikeuttani henkilökohtaiseen vapauteen. Menetän ne viimeistään kuoltuani, kun madot alkavat järsiä minua maan tomuksi.
Mahtavatko nykyajan humanistit tajuta, miten paljon he ovat velassa Jeesukselle, joka pisti sairaat, vammaiset ja köyhät samalle viivalle terveiden, ehjien ja rikkaiden kanssa? Tai Paavalílle, jonka radikaali ajatus, että orjat ovat samanarvoisia kuin heidän isäntänsä, aiheutti vähä vähältä ajatusmullistuksen, joka johti koko orjuuden kieltämiseen. Puheet yksilön arvokkuudesta ja loukkaamattomuudesta nousevat ajatuksesta ihmisestä Jumalan luomana, ja vain sillä ne voidaan uskottavasti perustella.
Sopimuksissa esiintyvät oikeudet elämään, arvokkuuteen ja vapauteen ovat puhtaita ihmisten välisiä arvovalintoja. Ne ovat aksioomeja tai postulaatteja. Se tarkoittaa, ettei niitä voida perustella vaan niillä perustellaan, niitä ei johdeta, vaan niistä johdetaan. Ne eivät ole tosiasioita, joiden olemassaolon voisi todistaa loogisesti. Olemme ottaneet ne ajattelumme lähtökohdiksi yhteisestä sopimuksesta. Me tarvitsemme näitä sopimuksia, sillä esimerkiksi heikompiosaisen puolustamista ei voi perustella pelkin rationaalisin argumentein.
Sisällöltään ontot sopimukset eivät kuitenkaan kanna pitkälle. Ne vaativat taakseen kokonaisen maailman, jonka voimaan, velvoittavuuteen ja perimmäiseen hyvyyteen luotetaan. Todellisuuteen, joka on niiden taustalla, joka kestää hyvät ja huonot ajat, ja minun riittämättömyyteni. Vain sellaiset arvot kestävät ja jaksavat sortumatta kantaa elämämme raskasta painoa.
Siksi olemme velkaa Jeesukselle. Jeesus käynnisti valtavan muutosvoiman maailmassa. Ranskalainen kirjailija Georges Bernanos kuvasi sitä näin: ”…kristinusko oli päästänyt maailmassa irti totuuden, jota mikään ei voinut enää hillitä, koska se jo etukäteen oli sisimmässämme ja koska ihminen heti tunsi itsensä siinä: Jumala on lunastanut jokaisen meistä ja jokainen meistä on Jumalan veren arvoinen. Voit selittää sen niin kuin haluat, jopa järjellisellä kielellä – joka on kaikkein typerintä – se pakottaa sinut yhdistelemään sanoja, jotka räjähtävät pienimmästäkin kosketuksesta. Tuleva yhteiskunta voi aina yrittää istua niiden päälle. Ne polttavat altapäin, siinä kaikki.”
Tästä on tietenkin jatkettava – onneksi luukkuja vielä riittää.
Keskiviikkona 11.12. avaan 11. luukun.
