Tänään oli Turussa viimeinen paneelikeskusteluni näissä vaaleissa. Mikä helpotus ja ilo. Nuo keskustelut ovat harvoin kivoja, koska taistelu puheajasta vie liikaa energiaa. Nyt sain tilaisuuden jutella Turussa juontajien kanssa ennen paneelin alkua ja pyysin, että he pitäisivät huolen siitä, ettei yksi ehdokas vie puheaikaa pelkkää röyhkeyttään, puhu päälle, keskeytä ja hallitse keskustelua. Olipa ihanaa: he todella kuulivat viestin ja jakoivat noin minuutin pituisia puheenvuoroja. Kaikki saivat aika reilun kohtelun.
Toista oli tämän illan puheenjohtajatentissä YLE:llä. Nuo asiat kiinnostavat minua ihan luonnostaan, mutta en silti jaksanut ja kestänyt kuunnella päällekkäistä huutoa. Saati sitten tavallinen äänestäjä: sitä kysyy mielessään, miksi hän kiinnostuisi raivoavista kiljukauloista? Tekeekö sitten mieli äänestämään, kun ei saa asiasta selvää.
En käsitä, mikseivät toimittajat muka kykene panemaan ilmiötä kuriin. Tunnen myötätuntoa myös poliitikkoja kohtaan koska kyseessä on itseään ruokkiva ilmiö, josta ainakaan useimmat eivät nauti. Voisiko esimerkiksi ottaa käyttöön murhaavan kerrasta poikki -säännön, keskeytysgiljotiinin: jokainen toisen päälle puhunut ja toisen puhujan keskeyttänyt putoaa saman tien keskustelusta ja lähetetään lämpiöön. Siinä tapauksessa eurovaaliehdokkaiden keskusteluissa putoaisi ensimmäisten joukossa Li Andersson ja Eero Heinäluoma. Muutama jäisi. Mutta viimein voitaisiin KESKUSTELLA. Ja vihdoin Li ja Eerokin oppisivat tavoille. Ehkä Villekin.
Se toki ymmärrän, että toimittajan on pakko leikata poliitikon puhe poikki, keskeyttää tai kysyä. Se ei ole huonoa käytöstä.
Nykypolitiikka ei sisällä keskustelua. Kysymys on pikemminkin iskulausekilpailusta, ei halustakaan löytää ymmärrystä asioiden ratkaisuun ja eteenpäin viemiseen. Puoluejohtajien keskustelua kuunnellessani ajattelin: ei ihme, että maamme on onnettomassa jamassa. Ei ihme, että vaikkapa kaivostoiminnan suhteen Suomi on kuin surkea afrikkalainen ryöstökohde. Ei tällaisista taideta keskustella – ei ole aikaa eikä tämän kokoisia asioita ole tapana ilmeisesti käsitellä. Palaan huomenna siihen, mitä tarkoitan. EU-politiikkaan se liittyy aivan olennaisesti juuri nyt: EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus helpottaa uusien kaivosten käynnistämistä. Siksi Suomen tulisi olla paljon paremmin varautunut siihen ryöstöretkeen, joka tänne suuntautuu. Verotuloja saamme kaivostoiminnasta mitättömän vähän, 0,6%, mutta jätteitä sitäkin enemmän. Kaivokset tuottavat yli 70% Suomen jätteistä, ja yli 90% niistä on ongelmajätteitä. En suoraan sanoen käsitä, kuinka tämä on voinut tapahtua. Kirjoitin 12 vuotta sitten blogin aiheesta, mutta en tajunnut, että tilanne on edelleen näin paha. Muutama EU-ehdokas on mielestäni tehnyt palveluksen, kun on nostanut asiaa esiin: keskustan Satu Jaatinen ja demarien Sari Helin, miksei myös kokoomuksen Sirpa Pietikäinen. Tämä on niitä asioita, joissa olen Sirpan kanssa hyvin samoilla linjoilla.
Ps. Siteerasin tänään Turun vaalikeskustelussa viisasta haastattalua, jonka Janne Saarikivi on antanut Sana-lehdelle: Kukaan ei enää tunne olevansa syntinen, ja siksi ihmiset vihaavat toisiaan. Nyt ollaan aivan ytimessä, ja se näkyy politiikassa joka päivä. Saarikiven mielestä vakavin seuraus kristillisen perspektiivin katoamisesta on siinä, että nykyihmiseltä on kadonnut täydellisesti käsitys omasta syntisyydestä. Sitä kautta on syntynyt erilaisia heimoja ja kuppikuntia, joiden keskuudessa ajatellaan, että juuri me olemme hyviä ja oikeassa.
”Niinpä vasemmistolaiset vihaavat katkerasti perussuomalaisia, perussuomalaiset vihaavat katkerasti vasemmistolaisia, ja kaikki ajattelevat, että nuo muut ovat tyhmiä ja väärässä. Aito kristitty sen sijaan ajattelee, että tyhmä ja väärässä olen minä itse”, Saarikivi sanoo.
Sanalla sanoen nykyihminen ei Saarikiven mielestä itse kaipaa armoa, mutta sen sijaan parannussaarnaa osoitetaan herkästi toisille.
Tässä meillä jokaisella on totinen paikka. Siksi sanoinkin paneelikeskustelussa etten ole siirtynyt uskonnolliselle alueelle mainitessani tietoisuuden syntisyydestä. Se on arkea ja elämää.
(Blogia on päivitetty 7.6.24)
