Vihreiden vaalijulisteet vuodelta 2011 kiertävät meeminä verkossa. Voidaan olla aika varmoja, että ”Ei ydinvoimaa” ja ”Puolustusmenoja leikattava” eivät ole vihreiden mainostoimiston vaalikampanjan ydinviesti eurovaaleissa.
Paitsi että ne ovat tavallaan sittenkin. Vihreä ajattelu on edelleen vaarallisen naiivia, ja näyttää siltä, että heidän johdollaan sitä ovat myös kaikki muut. Juuri samasta puolustuksen heikentämisestä on kyse, kun tehdään yksipuolista ilmastopolitiikkaa. Talous on nykyajan ase, ja me annamme valitettavasti juuri nyt aseita vääriin käsiin.
Luulen, ettei juuri kukaan suomalainen, ei edes vihervasemmistolainen, kannata enää yksipuolista aseistariisuntaa. Nyt vanha sanonta ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan” kuulostaa realismilta. Miksei tähän vastaavaan epäsuhtaan havaita talouden puolella?
EU sitoutuu nettonollatavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä samaan aikaan kun vaikkapa Venäjää ja Kiinaa ei käytännössä velvoita mikään. Kiina rakensi viime vuonna ennätyksellisen määrän hiilivoimaa. EU:lle nettonollatavoite maksaa vuosittain 1,5 biljoonaa euroa, Suomelle se maksaa noin 25 miljardia vuosittain. Summa on käsittämättömän suuri ja vertautuu koko sotesektorin kustannuksiin. Näin tekemällä riisumme itseämme aseista ja samalla annamme ne Kiinan käsiin. Se tapahtuu kahdella tavalla. Kiina saa taloudellista kilpailuetua tuotteilleen maailmanmarkkinoilla. Toisekseen energiapolitiikkamme vuoksi olemme EU:ssa tulleet lisääntyvästi riippuvaiseksi nimenomaan kiinalaisesta teknologiasta, aivan kuten Saksa tuli Energiewenden myötä riippuvaiseksi venäläisestä energiasta.
Vuonna 2016 30 prosenttia EU:ssa käytetystä maakaasusta tuli Venäjältä, ja vuoden 2022 maaliskuussa luku oli jo karmeat 47%. Kuinka oli mahdollista, että Eurooppa salli kasvattaa riippuvaisuuttaan ei-demokraattisesta maasta kylmän sodan jälkeen? Meillä luotettiin illusoriseen vihreään siirtymään, joka esti meitä näkemästä energiantuotannon kovia tosiasioita. Tilastot kertovat karusti sen, että poliitikot elävät fantasiamaailmassa.
Jotkut torjuvat kritiikkini ilmastodenialismina. Mutta oikeasti se on tilastorealismia. Mitä vakavammin ottaa ilmastokysymykset, sen huolestuneempi pitäisi olla siitä, jos ilmastostrategiaa rasittaa yksipuolisuus. Suomen osuus globaaleista päästöistä, noin yksi promille, ja EU:n osuus, noin 10 prosenttia, eivät muuta kokonaistilannetta mitenkään. Sen sijaan ehdimme tuhota taloutemme pohjan, ja olemme entistä haavoittuvampia myös sään vaihteluille.
Sata vuotta sitten säihin liittyvät katastrofit tappoivat puoli miljoonaa ihmistä joka vuosi. (Lähde Our World in Data) Tänään, nousevista lämpötiloista huolimatta, mutta sen ansiosta, että meillä on vähemmän köyhyyttä ja enemmän sopeutumiskykyä, kuivuudet, tulvat, hurrikaanit ja äärimmäiset lämpötilat tappavat noin 20 000 ihmistä vuodessa – 95 prosenttia vähemmän, huolimatta väestön moninkertaistumisesta. Mitä siis tulee väitteeseen, että jos emme tee jotain ilmastonmuutokselle, niin ihmiset kuolevat, on hyvä tiedostaa mittasuhteet – juuri siinä olemme ihmiskuntana päässeet ratkaisevasti energian avulla eteenpäin. Fossiiliselle energialle on pakko löytää korvaavia energiamuotoja, mutta sitä ei saa tehdä vastuuttomasti niin että ajaudumme siihen katastrofiin, josta sen avulla nousimme. Huonosti toteutettu vihreä siirtymä uhkaa tuomita miljardit ihmiset energiaköyhyyteen.
Ajattelen, että niin kauan kuin emme etene tasatahtisesti päästövähennyksissä, meidän kannattaisi olla kiristämättä omia tavoitteitamme ja satsattava sen sijaan talouskasvuun ja adaptaatioon. Nykytilanteessa, suursodan uhan alla, valtavia kustannuksia merkitsevä nettonollatavoite tulisi jäädyttää, koska se ei ole ensimmäinen huolenaiheemme. Tehtaat, kuten teräksen- tai paperintuotanto tulisi pitää Euroopassa. Se on myös ympäristön kannalta perusteltua siksi, että eurooppalainen teollinen tuotanto on maailman puhtainta ja ansaitsee saada jatkaa.
Kun ilmastokeskustelu hallitsi viime eurovaaleja, koululaisten ilmastolakkoillessa kirjoitin kirjeen nuorelle lakkoilijalle. ”Yhtä asiaa pyydän miettimään tarkkaan. Jos vaatimuksenne kohdistuu tänään lähinnä vain EU:n ja Suomen yhä tiukempiin päästöleikkauksiin, se ei lopputulokseen vielä auta. Muista, että tärkeä ilmastoteko olisi myös huolehtia, että maailman puhtain tuotanto säilyy hengissä, kehittyy yhä puhtaammaksi ja toimii referenssinä muille. Sen sijaan on varmaa, että jos Eurooppa menettää työpaikkojaan ja taloudellista voimaansa, se menettää myös poliittista vaikutusvaltaansa. Ihmisoikeusaktiivina tiedän, että se merkitsee taka-askeleita kansalaisoikeuksissa ja sananvapaudessa. Kiina esimerkiksi on taloudellinen jättiläinen mutta edelleen ihmisoikeuksien kääpiö. En haluaisi kenellekään maailmaa, jossa käy näin.”
Olemme yhä suuremmassa vaarassa, että juuri näin käy.
