Käytin eilen Twitter-viestissäni hyvin rouheata ilmaisua Keskustan politiikasta samalla kun kiitin yksittäistä ulostuloa.
Taustaksi selvennän, etten koskaan nimittele ketään yksittäistä ihmistä, sen voi Twitter-viesteistäni selvästi nähdä. Jos joku ymmärsi sanavalintani henkilöön kohdistuvaksi, siitä vilpittömät pahoittelut. Kritiikkini kohteena on vain ja ainoastaan politiikanteko. Kuluneen hallituskauden aikana olen hämmästellyt sitä, mitä Suomelle tehdään politiikan eri saroilla. Olemalla hallituksessa mukana Keskusta mahdollistaa vihervasemmistolaisen politiikan kehittämisen tavalla, joka mielestäni pettää raskaasti sen taustajoukot, maaseudun ihmiset. Siitä politiikasta kuultaa syvä ymmärtämättömyys maaseudun tilanteesta ja energiatilanteemme realiteeteista.
Itse olen taustaltani kaupunkilaislapsi eikä minulla ole ollut kovin vahvaa sidettä maatalouteen, mutta olen ymmärtänyt pitää maaseudun elinvoimaisuutta ja kotimaista tuotantoa aivan korvaamattomana asiana. Maamme turvallinen tulevaisuus ja huoltovarmuus lepää sen varassa.
En ole myöskään erityisen puoluepoliittinen ihminen. Arvostan useita puolueita niiden eri painotusten takia. Keskustaa olen pitänyt korvaamattomana maaseudun näkökulmien esillä pitäjänä ja ymmärtäjänä. Mutta nyt on jotain todella pielessä: samaan aikaan kun globaali ruokapula on todellinen uhkakuva, meillä annetaan maatilojen kaatua. Ikävä kyllä Keskusta mahdollistaa Suomessa tämän suunnan.
Maatalousyrittäjät soittavat minulle aika usein ja kertovat ahdingostaan. Tilanne on se, että eri politiikkatoimien yhteisvaikutuksena monen ei kannata viljellä, parempi antaa peltojen olla. Kriisiaikojen viljelyvelvoitteen, ”maanpuolustuksen kannalta elintärkeäksi” kutsutun, saanut viljelijä kertoi minulle, ettei kukaan edes vastaa hänelle, millä rahalla. Turveyrittäjät ovat toinen joukko. Aiheeseen olen ottanut monesti kantaa, tässä yksi linkki. Pidän vakavana virheenä maamme energiaomavaraisuuden kannalta, että säätövoimaksi kelpaava ja yhdistelmätuotannon kannalta tärkeä energia ja energiaosaaminen on ajettu alas. Kun kalusto on romutettu tai myyty pois Suomesta, mistä me sitten saamme sen ainoan kotimaisen polttoaineemme, joka olisi kriisiajan turva?
Myös oma puolueeni on sallinut raskaita virheitä hallitusvastuuta kantaessaan, enkä sitä kiistä. Kemiran myynti 2007 oli hirveä virhe, jonka suuruusluokka on vasta nyt kunnolla avautunut. Siihen en meppinä edes huomannut ottaa kantaa, ja uutena vastuuministerinä Häkämieskin sai sen pöydälleen yllättäen. Pohjat oli luotu Vanhasen ykköshallituksessa. Toinen saman suuruusluokan virhe oli myydä valtion omistuskontrollista sähkönsiirto, josta seikasta olin ymmärtänyt 2013 energia-alan lainsäätäjänä varoittaa. Tarina Carunasta on surullinen.
Ihmisiä ei tule nimitellä ja haukkua, mutta politiikantekoa voi ja pitää voida arvostella. Itse seuraan erityisellä tarkkuudella ilmastopolitiikkaa, jonka nimissä tehdään suurta vahinkoa maamme omavaraisuudelle, saamatta silti tehokkaita tuloksia, päinvastoin. Ensi talvena tullaan puhumaan todellisesta energiaköyhyydestä, ja suuri osa siitä johtuu harjoitetusta politiikasta. Politiikkatoimin sitä voisi myös korjata. En usko, että keskustan äänestäjät ovat antaneet mandaattia sille kaikelle kurjistamiselle, joka tapahtuu silmiemme edessä.
Heidät on raskaasti petetty, mahdollisesti vallassa pysymisen vuoksi. Sen lempeämmin en asiaa osaa ilmaista.
