Viikonloppuna olin Etelä-Pohjanmaan kierroksella. Ensin menin rakentamiseen keskittyville Pytinkimessuille Seinäjoen Areenalle. Seuranani olivat paikalliset herrahenkilöt Asko Savolainen ja Ilmari Ylä-Autio. He aivan ilmeiseesti kuuluvat niihin miehiin, jotka tunnetaan laajasti lakeuksilla, koska meitä pysäytettiin ja tervehdittiin koko ajan. Samalla sain sivusilmällä tutustua tasokkaisiin kierrätyshankkeisiin. Tietenkin jaoin pohojalaisille myös heidän oikeuksiaan: olen käännättänyt yhdeksälle suomalaismurteelle EU:n perusoikeuksia, ja kyllä täytyy sanoa että politiikka on myös tunneasia. Oikeudet koskettavat aivan eri lailla, jos ne lukee omalla kielellään.
Seinäjoella pidettiin Kokoomuksen järjestämä seminaari Eurooppa-asioista, ja käväisin siellä kertomassa mitä pidän ensi kauden tärkeimpinä haasteina, jos saan jatkaa työtäni. Sitten jatkettiin Lapualle korvakahvilaan. Siellä kansa jututti minua ja Kokoomuksen toista euroehdokasta Kai Pöntistä ajankohtaisista aiheista. Puhuimme eritoten energiapolitiikasta ja Venäjän tilanteesta.
Päivän lopuksi pääsin tutustumaan Lapuan Ränkimäellä olevaan museoon Heli Karhumäen ja Johanna Ikolan seurassa: hieno perinteinen pohjalaistalo 1800-luvulta. Oli elämys kun sain mahdollisuuden pukeutua perinteiseen körttiasuun. Kun laitoin kuvan FB-sivuille, sain kysymyksiä, olenko körttisuvusta.
Menin aikoinaan naimisiin körttisukuun, josta lasteni isä tapasi sanoa, että siinä yhdistyy pietismin ahtain ja körttiläisyyden synkin puoli. Oma sukutaustani on hybridi sekin mutta enemmän evankelisuuteen kallellaan. Isovanhempani olivat Artjärveltä, ja siellä vaikutti muutama körttiläinen pappi mutta varsinaisesti se oli evankeelisen herätysliikkeen vaikutuspiirissä, ja se tempasi äitini puoleiset isovanhempani mukaansa täysin. Kirkkoherrana vaikutti August Raatsi. Siionin kannel oli virsikirjan ohella käytössä, Raamatun ohella luettiin kovasti Kempiläisen Kallista hunajanpisaraa, josta Paavo Ruotsalainenkin inspiroitui. Herännäisyyden isää Paavo Ruotsalaista pidettiin suuressa arvossa, samoin pohjanmaalla vaikuttanutta Malmivaaraa. Isoäidilläni oli kirkkoon mennessä musta kirkkovaate ja musta silkkihuivi mutta körttipuku se ei ollut.
Olen käynyt usein herättäjäjuhlilla eikä siellä kukaan kysele olenko sukutaustaltani körtti. Itse ajattelen että kun ikää karttuu, kaikki päätyvät lopulta körteiksi, koska huomaavat miten pieni on ihminen ja hänen voimansa. Yhtä kaikki, mekkoa sovitettuani päätin tilata omani, sillä olen aikeissa osallistua taas ensi kesän herättäjäjuhlille Lapualla. Siellä on kuulemma körttipukujen kokoontumisajot.
Miksiköhän uskonnolliset kesäjuhlat ovat Suomessa niin suosittuja? Ehkäpä meidän joukossamme on paljon niitä, joita ”Jumala ahdistaa sisätiloissa” kuten Woody Allen asian ilmaisi. Avaran taivaan alla auringon paistaessa on sitten vähän helpompaa avata sielunsa kerroksia ikuisille ajatuksille.
Ja enköhän sano sen pohojalaisittain: ”Jokahittellä on oikeus funteeraamisen, omantunnon ja uskonnon vapautehen. Se meinaa sitä, notta jokahittellä on oikeus vaihtaa uskontua taikka muuttaa miälipirestänsä, jos siltä tuntuu. Ja jokahinen saa tunnustaa omaa uskontuansa joko yksistänsä tai isoommas joukos, julukisesti taikka sitten yksityysesti jumalanpalaveluksis, hartaustilaasuuksis ja muis sellaasis paikoos.”
