Arvoisa puhemies, itse Itämeren rannalla asuvana haluan kiittää kollegoitani tästä suullisesta kysymyksestä, ja toivon, että komissio suhtautuu siihen asiaankuuluvalla vakavuudella.
EU:n merialueilla on valitettavia esimerkkejä vakavista ympäristövahingoista, esimerkiksi Erika ja Prestige, jotka ovat jättäneet jälkensä ympäristöön. Näistä on onneksi kuitenkin opittu kehittämällä ennaltaehkäisevää lainsäädäntöämme oikeaan suuntaan.
Yhdyn tämän suullisen kysymyksen osoittamaan huolenaiheeseen. Meriolosuhteissa tarvitaan yksiselitteinen ympäristövahingon käsite erotettuna taloudellisista, aineellisista ja moraalisista vahingoista. Ympäristö ansaitsee sen. Me ansaitsemme sen. Siksi tuen ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin soveltamisalan ulottamista koskemaan myös merellä tapahtuneiden katastrofien aiheuttamien ympäristötuhojen korvaamista.
Omalla alueellani Itämerellä ympäristövahinkojen riski on erityisen suuri, sillä liikennöinti on valtaisa ja kuljetukset sisältävät usein aineita, joiden aiheuttama vahinko tuon erityisen murtovesialtaan ekologialle olisi täysin kestämätön. Taloudelliset ja aineelliset vahingot ovat toissijainen seikka, jos peruuttamaton ympäristövahinko on tapahtunut.
Kansainvälinen IOPC-korvausrahasto, josta neuvosto päätti yli kymmenen vuotta sitten, ei ole riittävä keino. Myös Ranskassa Erika-haveria koskevat oikeudenkäynnit osoittivat, että lainsäädännön päivittäminen on ajankohtaista.
Toimiessani vuosituhannen alussa koko Århusin sopimuksen prosessin mietinnön esittelijänä painotin kansalaisten oikeuksia, hallinnon avoimuuden ja läpinäkyvyyden tärkeyttä, mutta erityisesti vallan ja vastuun säilymistä toimielimillä, joille se kuuluu. Komissiolla on nyt sitten oivallinen mahdollisuus ottaa vastuu asiasta.
