Keskiviikkona EU:n komissio julkaisee esityksensä vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi. Niistä on määrä keskustella maaliskuun huippukokouksessa. Helmikuussa parlamentti hyväksyy oman alustavan päätöslauselmansa ilmastotavoitteita koskien.
Tietoa on tihkunut pienissä erissä, ja tätä kirjoittaessa olen huhujen ja vuotojen varassa. Yleisesti oletetaan, että komissio ottaa eräänlaisia taka-askeleita vuoden 2007 tavoitteisiin nähden. Tuolloisen ns. tripla 20 sijalle komission oletetaan tarjoavan yhtä sitovaa tavoitetta, 35-40 % CO2-päästövähennystä vuoden 1990 tasoon nähden.
Uusiutuvan energian tavoite muuttuu ennakkohuhujen mukaan ei-sitovaksi jäsenmaille; EU:lle kokonaisuudessaan tavoite kuitenkin asetetaan asettuvan 24-27 % tuntumaan. Myös eneriatehokkuustavoite olisi ei-sitova.
Käytännössä komissio siis vastaisi siihen kritiikkiin, jota viime vuosina on paljon esitetty. Kolmea eri tavoitetta on pidetty ongelmallisena, sillä ne ovat aiheuttaneet päällekkäisyyttä ja häirinneet toinen toistaan.
Olen samaa mieltä, ja blogieni kaivelija voi huomata että vastustin uusiutuvan energian sitovaa tavoitetta jo vuonna 2007, ja ennakoin tavoitteelle vaikeuksia. Korostin sitä toistamiseen ns. backloading-kritiikin yhteydessä johtaessani parlamentin vastarintaliikettä komission aikeille päästöoikeuksien hinnankorotuksesta. Perustelin, että päästökaupan toimimattomuuden todellinen ongelma ei ole alhaisessa päästöoikeuksien hinnassa vaan uusiutuvan energian runsaissa tuissa, jotka vääristävät sähkömarkkinoita ja estävät normaalin hinnanmuodostuksen päästöoikeusmarkkinoilla.
Brysselissä päätetyt, juridisesti sitovat velvoitteet ovat pakottaneet jäsenmaat kansallisiin tukiratkaisuihin. Näin kävisi myös jatkossa, ellemme pane sille nyt pistettä. Käytännössä tuet ovat olleet erittäin kalliita, niitä on jatkuvasti muutettu ja on syntynyt vääränlaista tuotantoa valtavat määrät. Tämä on johtanut huonosti toimivaan sähköjärjestelmään, joka on asiakkaalle kallis. Samaan aikaan investoijilla on isot riskit, kun tukia voidaan muuttaa kesken kaiken. Syntyneet työpaikat ovat myös olleet usein lyhytaikaisia ja tulleet maksamaan paljon. Tilalle tarvitaan yhteinen näkemys siitä, että tukitasoja alennetaan, tuet hyväksytetään komissiolla ja niiden tulee olla tehokkaita ja markkinoille sopivia. Juuri tätä komissio tietojen mukaan on esittämässä. Virheistä on opittu.
Uusi ehdotus ei kuitenkaan korjaa mitään, ellei siitä vedetä oikeita johtopäätöksiä. Välttämätön johtopäätös on ajaa alas uusiutuvan energian ylisuuret kansalliset tuet. Tämä alasajopäätös pitäisi tehdä nyt selväksi kaikille niille tuulivoimainvestoijille, jotka luottavat siihen, että kannattamattomasta voidaan vastaisuudessakin tehdä kannattavaa kansalaisten kustannuksella.
Jos useampia sitovia tavoitteita todella halutaan, voisin kannattaa maakohtaisia energiaomavaraisuustavoitteita. Myös niiden kohdalla on tärkeää säilyttää maltti tukipolitiikassa. Ylisuurten tukien aika on ohi. Tuulivoimalle ja aurinkoenergialle suunnatut massiiviset tuet esimerkiksi Saksassa ja Espanjassa ovat pilanneet kaikkien RES-tukien maineen. Sitä vastoin Suomessa bioenergialle annetut maltilliset tuet, jotka on sidottu päästöoikeuden hintaan, eivät sotke energiamarkkinoita eikä köyhdytä kuluttajia.
Kun paperi ilmestyy, kirjoitan lisää. Kommentointi alkaa kuitenkin sokkona, sillä radion Ykkösaamu soittaa Brysseliin aamuvarhaisella.
