Kännykkään kilahti juuri uutinen, että EU-maat ovat sopimassa sitovasta tavoitteesta lisätä uusiutuvan energian osuus viidennekseen. Asiasta kertoi Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt.
Tavallisesta kansalaisesta kuulostaa varmaan hienolta. Minä huokaan silti syvään.
EU on täynnä hyödyllisiä idiootteja. Ilmastoasioissa vastakääntyneet, Barroso, Vanhanen ja monet muut ovat ongelmallisia, koska nimenomaan heidän asiantuntemattomuutensa mahdollistaa heidän suuret lupauksensa.
Teollisuuskomissaari Verheugen sentään varoitti huippukokoukseen valmistautuvaa EU:ta hysteriasta ilmastokeskustelussa Bild-lehden haastattelussa viime sunnuntaina. Samalla kun ilmastonmuutosta vastaan tulee taistella kaikilla rintamilla, EU: n ei pitäisi sortua hysteerisiin toimiin. Verheugen viittasi outoihin trendeihin julkisessa keskustelussa, ja sanoi että EU:n ympäristöpuomien nostaminen aiheuttaa riskin heikentää kilpailukykyämme suhteessa muihin. vähemmän vihreisiin maihin verrattuna. Se tarkoittaa siis hiilivuotoa jossakin vastataan kysyntään likaisemmin. Tärkein tehtävämme on varmistaa, että USA, Kiina, Intia ja Venäjä ovat yhtä sitoutuneita ympäristönsuojeluun kuin me olemme, sanoi Verheugen.
Tässä on alkanut myös toivoa, että Suomen vaalit olisivat nopeasti ohi, ennen kuin ehditään tekemään aivan hölmöjä lupauksia.
Hölmöimmästä päästä ovat olleet puheet Helsingin lämmittämisestä puulla. Kepun edustajille ei mene tajuntaan, että puuta ei riitä älyttömiä määriä polttoon vaarantamatta metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuutta. Jalompaa ja työllistävämpää olisi jalostaa puusta paperia ja muita vientituotteita.
Kaikki Keskustapuolueen energialausunnot alkuvuodesta ovat sisältäneet sen viestin, että hyväksyäkseen 6.ydinvoimayksikön puolue vaatii massiivista risupakettia. Bioenergian tuen kepu haluaisi hoitaa syöttötariffeilla. Suomeksi sanottuna kyse on massiivisen luokan puoluetuesta. Tulee Suomelle kalliiksi, jos kepun kansanedustajien JAA-äänet pitää maksaa megaluokan risupakettituilla kepun vaalipiireille ja -äänestäjille. Jos esimerkiksi risupaketin toteuttamiseen vaaditaan 50 milj. euroa vuodessa viiden vuoden ajan, se tekee melkoista puoluetukea yhtä kepun kansanedustajaa kohti. Jos 20 epävarmaa FIN6-ydinvoimaäänestäjää varten joudutaan maksamaan 250 milj. euroa vaalitukea, se tekee yli 10 milj. euroa per kepun kansanedustaja. Kyseessä on melkoinen eduskuntavaalitukipaketti kepun kansanedustajille elinkeinoelämältä.
Miksi sitten huolestun uusiutuvien sitovasta tavoitteesta? Jos huippukokous todella linjaa sen sitovaksi (legally binding), tilanne on Suomelle vaikea. Kuten EU:n ilmastotavoite, myös RES-osuustavoite on tarkoitus jyvittää jäsenmaittain. Kyse on siis ilmastotaakanjakoa muistuttavasta RES-taakanjaosta. Komission taustalaskelmissa Suomelle on asetettu vuodeksi 2020 ällistyttävän korkea RES-osuus: 45% primaarienergiastamme pitäisi olla uusiutuvia, nyt vastaava luku on noin 25%. Tuo 45% tarkoittaisi sitä, että bioenergia menisi metsäteollisuuden raaka-ainekäytön edelle. Molempiin tarkoituksiin ei riittäisi puuta. Tuulivoimaa ja vesivoimaa Suomessa ei ole mahdollista lisätä enää merkittävästi.
EU-tasolla ei tulisi mennä jäsenmaiden päätöksentekotontille niissä energiapoliittisissa keinoissa, joilla päästövähennyksiä yritetään saada aikaan. Siksi uusiutuvien 2020-tavoite (20% RES-osuus) ei saisi olla sitova, vaan indikatiivinen. Ja parasta olisi jos komissio antaisi tavoitteen päästöttömän energian osuudesta ja jäsenmaat itse päättäisivät, miten sen toteuttaisivat.
