Arvoisa puhemies, kun maailman nuorin valtio on joutunut näin syviin vaikeuksiin jo pian itsenäistymisen jälkeen, tilanne heijastuu paljon sen rajoja laajemmalle vaarantaen alueen vakauden. Siksi on ratkaisevaa, että Sudan saa nyt uutta toivoa ja kansainvälisen yhteisön kaiken tuen.
Näen myös joitakin toivon merkkejä: on positiivista, että Igad on ottanut rauhanvälittäjän roolin ja että alueelliset järjestöt ovat ymmärtäneet tärkeän roolinsa rauhanvälittäjinä.
Viime viikonloppuna minulla oli tilaisuus keskustella aiheesta Norjan entisen pääministerin, Oslo Centerin johtajan Kjell Magne Bondevikin kanssa. Kävi selväksi, että Sudanissa on huutava pula demokratiaosaamisesta – alkaen aivan siitä, miten hallitus ja oppositio toimivat ja mihin puolueita tarvitaan. On tietenkin hyvä, että sama järjestö on tehnyt elintärkeää työtä siellä yhtenä monesta muusta.
Sillä aikaa EU:n humanitäärisen avun rooli on keskeinen. Avun antaminen on vaikeaa väkivallan takia, mutta meidän on otettava vastuu maailman suurimpana humanitaarisena toimijana. Sen jälkeen voisimme harkita siviilikriisinhallintamissiota.
