Maailman tupakkateollisuudella on haaste. Se valmistaa ja myy tuotetta, joka tappaa käyttäjänsä ennen aikojaan. Asiakashävikki on noin holokaustillinen vuodessa. Vainaja ei ole hyvä asiakas. Tupakkafirmojen on siis nähtävä paljon vaivaa, jotta saadaan uusia henkisauhujen vetäjiä niiden tilalle, jotka eivät enää hengitä.
EU:ssa tupakka tappaa 700 000 ihmistä vuodessa. Luku on valtava, pari tuhatta eurooppalaista vainajaa joka päivä, 80 henkeä joka tunti. Lobbaus ja markkinointi on rajoituksista huolimatta massivista.
Siksi ei pitäisi hämmästyttää, että yritämme kiristää tupakkalainsäädäntöä. Emme yritä kieltää tupakkaa, sillä kiellot eivät pure. Mutta miten voisimme vaikuttaa, että tämä tappava tuote heikentäisi otettaan markkinoilta hankkimasta uusia nuoria asiakkaita? Valtaosa tupakoitsijoista aloittaa nuorena, 70 % alle 18-vuotiaana ja 94 % alle 25-vuotiaana. Myönnetään, että on olemassa muitakin vahinkoa aiheuttavia nautintoaineita, mutta tupakka on aivan oma lukunsa: sille ei ole olemassakaan terveellistä käyttömuotoa.
Europarlamentin ympäristövaliokunta haluaa tiukentaa tupakan markkinoinnin sääntöjä ja vähentää sen houkuttelevuutta. Se äänesti isommat varoitustekstit askeihin, se halusi kieltää mentolisavukkeet ja slim-savukkeet. Ja vaikka sähkötupakka on vähemmän vahingollinen tuote, siitäkään ei haluta markkinoiden trendituotetta koukuttamaan nuoria nikotiiniriippuvuuteen. Siksi se pidettäisiin mieluummin lääketuotteena.
Minä kannatan näitä linjauksia.
Tästä toivottiin ihan asiallista tappelua. Toki teollisuudella on paljon pelissä, ja lobbaus on ollut valtava. Mutta aiheen vakavuutta ei kukaan kiistä.
Mutta eiköhän joku sen taas keksinyt. Tämä onkin lakupiippudirektiivi! EU kieltää lakupiiput, tulkittiin tekstiä.
Jo yksitoista vuotta sitten syntyi legenda lakupiipuista, jotka EU olisi kieltämässä.
Vuonna 2002 europarlamentti äänesti tupakoinnin ehkäisemistä koskevasta suosituksesta. Yksi hyväksytyistä muutosesityksistä koski tupakkatuotteita muistuttavien lelujen ja elintarvikkeiden kieltoa. Tarkoitus oli torjua lapsiin kohdistuvaa tupakan piilomainontaa. Sitä ovat muun muassa makeiset, jotka jäljittelevät ulkonäöltään tupakka-askeja.
Kukaan lainsäätäjä ei tuolloin puhunut harmittomista lakupiipuista. Mutta koska Suomessa ei tunnettu eurooppalaisia lapsille suunnattuja röökijäljitelmiä, asia tulkittiin meikäläisen tarjonnan valossa. Sähköpostini tukkeutui kysymyksistä, eikö teillä tunareilla ole tärkeämpää tekemistä kuin kieltää lakupiiput. Oli tietenkin, mutta se ei näyttänyt kiinnostavan mediaa, joka oli valinnut asiaan hyvin yksipiippuisen näkökulman.
Suora ja epäsuora tupakkamainonta sekä kaikki tupakkatuotteita muistuttavat lelut ja elintarvikkeet ovat olleet Suomessa kiellettyjä jo vuodesta 1977 lähtien. Siksi me emme osaa ehkä edes kuvitella tuotteita, joita pyrittiin kieltämään: vaikkapa erehdyttävän aidon näköistä leikkitupakkaa, jonka päässä syttyy punainen valo, kun sitä imee.
On myönnettävä, että tälläkin kertaa 1360 muutosesityksen joukossa oli yksi hollantilaisten meppien tehtailema ehdotus, joka muotoili asian sen verran ympäripyöreästi, että tämä tulkinta voidaan pahalla tahdolla tehdä. Oli harmi, että niin epätarkka muotoilu meni läpi valiokunnassa.
Voin vakuuttaa, ettei valmista direktiiviä tulla koskaan tulkitsemaan niin.
Jäin kuitenkin miettimään, oliko kyse vahingosta vai tehtiinkö tuo muutosesitys tahallaan, jotta kuolemanvakava aihe saisi ironisia sävyjä ja voitaisiin lyödä leikiksi. Se olisi ruumiita tehtailevan miljardibisneksen etu.
