IL pyysi minua kirjoittamaan kirjeen kuningatar Silvialle, josta on tulossa kaksinkertainen isoäiti. Tein sen Iltalehden antamaan formaattiin, sillä erotuksella, että muutin sinuttelumuodon teitittelyksi kuninkaallisen ollessa kyseessä. Tänään julkaistussa versiossa toimitus oli muuttanut tekstin sinuttelumuotoon. Kotikasvatukseni vaatii minua nyt julkaisemaan kirjeen alkuperäisessä muodossa 😉
Hyvä kuningatar Silvia
Pidän ajatuksesta, että roolinne kuningattarena saa isoäitinä uusia sävyjä. Olette saanut elämäänne uuden rakkauden, ja toinen on jo tulossa. Onnittelut elämän lahjasta.
En pidä sikiöitä sykkivänä hyytelönä. Teidän tuleva lapsenlapsenne syntyy maaliskuussa, mutta jo nyt tuo kymmensenttinen kuulee ääniä ja osaa niellä lapsivettä, hänellä on hiuksia ja kulmakarvat, sormien ja varpaiden kynnet. Olen varma, että rukoilette hänen puolestaan joka päivä. Sitä varten me isoäidit olemme. Rukous on parasta, mitä voitte nyt hänelle antaa. Se valmistaa teitä rakkauteen.
Oletteko ajatellut, että saatte ikään kuin uuden mahdollisuuden rakastaa Madeleinea, vähän kokeneempana ja viisaampana. Vauvan kautta pääsette koskettamaan myös oman tyttärenne tunnemuistoja.
Lopettakaa siksi menneiden virheiden murehtiminen. Kaikki tekevät niitä, parhaatkin äidit.
Haluaisin tavata, kukapa ei, mutta enhän minä voi. Onneksi meillä on upea ja visas presidenttipari, joka hoitaa sen homman.
Lukemiseksi suosittelen karmeliittamunkki Wilfried Stinissenin kirjoja. Ehkäpä tunnettekin tämän Ruotsissa vaikuttavan viisaan ajattelijan teokset.
Toivon teille elämäniloa ja voimaa.
Terveisin Eija-Riitta
Ihana kirjoitus.