Jos poliitikko on leimattu vuosikausien ajan ympäristön viholliseksi syistä, jotka nyt vahvistetaan ympäristöystävälliseksi toiminnaksi, olisiko maineenpalautuksen ja anteeksipyynnön paikka?
Hui hai. Kun on kysymys ympäristöjärjestöistä, siitä voi vain haaveilla. Ne löytävät uusia vikoja ja uusia leimakirveitä, siitähän ne elävät. Eivätkä ne koskaan tunnusta: mentiin metsään, oltiin väärässä. Ammatikseen oikeassaolijoiden egoon sellainen ei mahdu.
Hätkähdin sunnuntaina lukiessani Helsingin Sanomista jätteenpolttoa käsittelevän uutisjutun. Hesari on muuttanut linjaansa! Eikä tietenkään ainoastaan Hesari vaan ympäristöministeriö ja ilmeisesti ympäristöjärjestöt. Nyt on lupa kutsua ympäristöystävälliseksi sitä, minkä olemme tienneet kauan: jätteen energiahyötykäyttöön on vihdoin korkeimman siunaus.
Kauan se kestikin. Kirjoitin jo vuonna 2005 siitä ristiriidasta, joka meillä Euroopassa on. Jätteen energiahyötykäyttöön olisi loistavia teknisiä mahdollisuuksia. Tekniikka on parantunut huikeasti viime vuosikymmeninä, ja mielikuvat saasteita tupruavista polttolaitoksista ovat historiaa. Jätteitä polttamalla ja kaasuttamalla energiaa säästyisi, ja kasvihuonekaasujen määrääkin voitaisiin vähentää. Mutta kun ei saanut.
Komission energiaosaston virkamies oli vienyt Greenpeacen vaikuttajia paikan päälle erästä laitosta katsomaan. Ympäristöväki myönsi, että siistiä jälkeä totta tosiaan tulee. Jätekasa pienenee ja energiaa saadaan tilalle. “Mutta ei tämän näin helppoa pidä olla”, he sanoivat. “Jätteen syntyä pitää ehkäistä, eikä sitä tehtäisi, jos hommasta tulee näin rattoisaa.”
Niinpä ympäristöjärjestöt jarruttivat vuosia jätteen energiahyötykäyttöä. Ne ja jopa YM:n virkamiehet tehtailivat valituksia Brysseliin suomalaisista pilottihankkeista, joilla olisi vähennetty kasvihuonekaasupäästöjä ja säästetty fossiilista energiaa. Nämä hankkeet torpattiin, ja suomalaisen ympäristöteknologian eteneminen pysäytettiin. Innovaatiot menivätmuille.
Samalla muutama poliitikko leimattiin. Puhumattakaan alan toimijoista. Oma toimintani jätteen sivuvirtojen hyödyntämisessä ja energiahyötykäytön edistämisessä saikin sitten aikaan sen, että jouduin ensimmäisen kerran ympäristöjärjestöjen mustalle listalle. Sellainen päästöjen vähentäminen ja energiatehokkuus oli väärin sammutettu.
Mutta aika on lahjomaton. Ei tosiasioita voi padota loputtomiin. Nyt Hesarikin tiesi kertoa, että yhdestä roskapussista riittää sähköä ja lämpöä seitsemän minuutin lämpimään suihkuun tai sillä paistaa pullia uunissa tunnin. Sitä ei kannata toimittaa kaatopaikalle metaanipäästöjä synnyttämään ja ympäristöä kuormittamaan.
Hyvä ympäristöjärjestöväki. Minulla olisi teille ehdotus. Voisitteko mennä toimistoidenne vessaan ja katsoa siellä peiliin. Teidän ammattinne ei ole pitkään aikaan ollut ympäristönsuojelu. Se on ollut oikeassaoleminen. Mitä aiotte tehdä, ettei sama asioiden perässälaahaaminen jatku?
Jospa jäte olisi vain yksittäinen esimerkki. Mutta kun mieleeni tulee monta muuta, joissa kääntötakkia odotellessa väärin ajatelleet on leimattu motiiveitaan myöten. Olemme olleet eko-Juudaksia ja ekohuoria, kun olemme uskaltaneet kritisoida järjestöjen erehtymättömyyttä. Lehdistö on rientänyt haukkuihin ja leimaamiseen mukaan, koska lähdekritiikki ja ympäristöjärjestön tiedotustilaisuus ei yksinkertaisesti mahdu samaan lauseeseen. Sain maineen ilmastopolitiikan jarrunaisena tuodessani esiin biopolttoaineiden kestävyysongelmia siinä vaiheessa, kun järjestöissä vielä niitä ajettiin. Sain maineen uusiutuvan energian vihollisena siinä vaiheessa, kun esitin huolen uusiutuvien EU-tavoitteen johtavan kestämättömään biomassan käyttöön, ja järjestöt vielä hehkuttivat puunpolttoa ilmaston pelastajana. Puhumattakaan yksipuolisen ilmastopolitiikan järjettömyydestä.
En viitsi jatkaa listaa. Muuten syntyy vaikutelma, että tässä se varsinainen oikeassaolija onkin. En ole, minä vain kuuntelen ihmisiä tarkasti. Se on työtäni. Ympäristöasioissa ensimmäinen läksy on se, ettei ehdottomia totuuksia ole: olosuhteet ratkaisevat hyvin paljon. Se mikä toimii Keski-Euroopassa, ei toimi välttämättä meillä. Siksi lainsäädännön pitää joustaa ja ymmärtää erilaisuutta. Kaikki ne, jotka ajavat keskusjohtoisia ja mustavalkoisia kartellitotuuksia, rakentavat itselleen pukukoppia, jossa kääntötakit heiluvat.
