Komission energia-asioista vastaava virkamies harmitteli minulle ongelmaa, joka Euroopalla on energian ja jätteen suhteen. Jätteen energiahyötykäyttöön olisi loistavia teknisiä mahdollisuuksia. Tekniikka on parantunut huikeasti viime vuosikymmeninä, ja mielikuvat saasteita tupruavista polttolaitoksista ovat historiaa. Nyt jätteitä polttamalla energiaa säästyisi ja kasvihuonekaasujen määrääkin voitaisiin vähentää. Mutta kun ei saa.
Hän oli vienyt Greenpeacen vaikuttajia paikan päälle erästä laitosta katsomaan. Ympäristöväki myönsi, että siistiä jälkeä totta tosiaan tulee. Jätekasa pienenee ja energiaa saadaan tilalle. "Mutta ei tämän näin helppoa pidä olla", he sanoivat. "Jätteen syntyä pitää ehkäistä, eikä sitä tehtäisi, jos hommasta tulee näin rattoisaa."
Tähän samaan ongelmaan törmään eurooppalaisessa ympäristöpolitiikassa jatkuvasti. Meillä on liikaa tahoja, joiden mustavalkoinen maailmankuva estää järkevän ympäristönsuojelun. Asiat on päätetty aikoja sitten ja siinä pysytään kuin uskontunnustuksessa. "Kierrätys kiltti, neitsytmateriaalin käyttö tuhma, kompostointi kiltti, jätteenpoltto tuhma, maakaasu kiltti, ydinvoima tuhma." Tätä on yhä vaikeampi katsella ja sietää, kun todellisuus tulvii esimerkkejä, joissa kierrätys, kompostointi ja maakaasu voivat olla virheliikkeitä. Kaikki riippuu olosuhteista.
Samaan asetelmaan törmättiin Suomessa Vantaan Martinlaakson tapauksessa. Kaasutuslaitos olisi hyödyntänyt energiana kaatopaikan sijasta 300 000 tonnista biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Sillä olisi korvattu noin 100 000 tonnia hiiltä vuodessa. Syntyneestä energiasta olisi tehty lämpöä ja sähköä. Samalla kasvihuonekaasuja olisi voitu reippaasti vähentää.
Homma kaatui hankkeen viivästymiseen ympäristöjärjestön valittaessa suunnitelmasta. Valitusta perusteltiin sillä, että jätteen syntyä tulee ehkäistä sen sijaan, että sitä kaasutetaan tai poltetaan. Tosiasia kuitenkin on, että yhdyskuntajätettä syntyy ja määrä jopa kasvaa.
Kestävästä kehityksestä on monta määritelmää, mutta mieltäni on jäänyt kiehtomaan se triviaalein: Toimi niin että voit jatkossakin toimia niin. Ajatus suuntautuu eteenpäin ottamaan huomioon tulevia polvia, mutta samalla kestävän kehittäjän on katsottava ympärilleen. Toiminko nyt niin, että se on kestävää globaalistikin? Kestävän kehityksen voi myös tiivistää kolmeen ohjeeseen: säästä raaka-aineita, säästä energiaa, älä saastuta.
Mutta miten sitä tehdään? Eurolainsäätäjänä olen vakuuttunut, että ei ainakaan olemalla liian jäykkäniskainen. Hienoilla aatteilla voidaan saada huonoa jälkeä jos niihin uskotaan liian jääräpäisesti.
Muutosta on silti tulossa. Lähivuosina Suomeen tullaan rakentamaan jätettä polttoaineenaan käyttäviä voimalaitoksia, koska jo kaatopaikkadirektiivi velvoittaa jätteen hyötykäyttöön. Hyödynnämme toistaiseksi liian vähän yhdyskuntajätettä energiaksi, vain noin kymmenen prosenttia yhdyskuntajätteen määrästä. Määrä kannattaisi kolminkertaistaa. Nyt pitää vain kääntää se kielelle, jota luonnonsuojelujärjestöissäkin ymmärretään.
Polttaminen tai kaasuttaminen ei lyö kierrätystä korville, sillä kaikkia niitä tarvitaan. Se ei vähennä jätteen kierrätyksen ja biologisen käsittelyn tarvetta eikä velvoitteita. Määräysten mukaan kaatopaikoille ei saa viedä muuta kuin esikäsiteltyä jätettä. Kun jätteet joka tapauksessa lajitellaan, on järkevää samalla erotella polttokelpoinen jäte, jota ei pysty materiaalina kierrättämään tai kompostoimaan.
Kaatopaikkasijoitukseen verrattuna energiahyötykäytön edut ovat selvät. Metaanipäästöt vähenevät. Jätteessä oleva energia saadaan muutettua helposti hyödynnettäväksi sähköksi ja lämmöksi, jota kokonaiset kaupungit voivat hyödyntää. Jopa 60% jätteestä on orgaanista ainesta; näin ollen se ei lisää ilmakehän hiilidioksidikuormitusta. Saatavuutensa puolesta jäte voidaan luokitella kotimaiseksi polttoaineeksi. Modernit jätteenpolttolaitokset ovat ympäristön kannalta turvallisia ja niiden päästöt ovat tiukasti säänneltyjä jätteenpoltosta annetussa asetuksessa.
Energia- ja jätepopulismin aika alkaa olla ohi Euroopassa. Siitä on maksettu liian kovaa hintaa. Kasvihuoneilmiö on todellisuutta. Pula energiasta tulee olemaan todellisuutta. Kasvavat jätekasat ovat vääjäämätön fakta maailmassa, jossa vuosisadan loppuun mennessä lienee kymmenen miljardia ihmistä. Jätteillä ja energialla ei enää voi pelata oikeaoppisuuspeliä. Kaikki päästöjen vähentäminen on nyt tarpeen.
