Talvivaaran jälkeen Tuulivaara

24.4.2013

Skotlantilainen kollegani järjesti äskettäin seminaarin europarlamentissa uusiutuvasta energiasta. Se oli hätähuuto: tuulivoima pilaa Skotlannin ainutlaatuisen kauneuden, emmekö me tosiaan voi mitään?

Heidän nummensa rakennetaan täyteen tuulimyllyjä, myös liian lähelle asutusta. Maaseudun maisema, tuo klassinen kulttuurimaisema tuhotaan. Tilalle tulevat melu- ja välkehaitat: diskotunnelma ympäri vuoden ja vuorokauden, ihmisille migreeniä ja univaikeuksia. Jopa päästöt nousevat, kun tuulimyllyjä pystytetään hiilidioksidia ja metaania sitoville koskemattomille soille ja kosteikoille. Päästöt nousevat myös varavoiman rakentamistarpeen vuoksi. Useimmiten se on fossiilista.

Satsaaminen tuulivoimaan on nostanut kymmenessä vuodessa asukkaiden sähkölaskua 63%. Merkittävä osa skoteista kärsii nyt energiaköyhyydestä kylmenevien talvien aikana. Lisäksi meneillään on Skotlannin historian suurin tulonsiirto köyhiltä rikkaille, sillä maanomistajat ottavat alueelleen mielellään tuulimyllyjä varmojen tulojen vuoksi. Turismista elävien palveluammattien harjoittajien elanto puolestaan katoaa.

Syynä on EU:n langettama uusiutuvan energian tavoite, ja sen päälle maan poliitikkojen oma ilmastohurmio.

Uusiutuva energia kuulostaa useimmista hyödylliseltä ja moraalisesti oikealta. Mutta uusiutuvassakin on tehokasta ja tehotonta, olosuhteet ratkaisevat. Nyt aate on vallannut päättäjät tavalla, jossa on samaa naiiviutta kuin aikoinaan ympäristöliikkeen ajamassa biopolttoainehuumassa. Ensin vihreät vaativat sitä kaikkialle. Sitten huomattiin haitat, ja lopulta syyllistettiin hyvälaatuinenkin biopolttoaine. En haluaisi nähdä samaa tempoilua nyt.

Tarvitsimme päättäjiemme päähän tervettä järkeä maanisuuden sijaan. Ajamalla uusiutuvia hinnalla millä hyvänsä tuhotaan Euroopan talous. Noiltakin energiamuodoilta on voitava odottaa kannattavuutta ja korkeaa laatua.

Koska tavoite on pakollinen, ovat keinotkin olleet sitä. Narua ei voi työntää, mutta sitä on nyt yritetty jokaisessa EU-maassa kalliiseen hintaan. Valtiot ovat satsanneet investointitukia uusiutuvaan energiaan, ja kuluttajat on pakotettu suosimaan sitä syöttötariffien avulla. Tämä on tehnyt uusiutuvan energian investoinneista Euroopassa niin houkuttelevia, että kansainvälinen teollisuus, etenkin kiinalainen, tulee tänne kilvan investoimaan. Valitettavasti niitä kiinnostaa asia juuri niin kauan kuin tukea tulee. Se tuki ei mene paikallisiin kukkaroihin ja merkitsee sitä, että Eurooppa korvaa koko ajan tehokasta energiaa tehottomalla. Kuinka sellaisen illuusion varaan voi rakentaa kestävää taloutta? Esimerkiksi Espanjan talouskriisin taustalla on uusiutuvan energioiden massiivisesta tukemisesta syntynyt valtionvelka.

Kannatan uusiutuvaa energiaa. Juuri se saa minut kriittiseksi sille väkipakolle, jolla sitä nyt ajetaan. Ongelma on, ettei runsaat tuet ole hyväksi itse uusiutuvillekaan. Koska ne saavat takuuhinnan, niiden ei tarvitse hakea aitoa kannattavuutta markkinoilta ja näin ne jäävät lapsenkenkiinsä.

Siksi olen vastustanut uusiutuvien pakollista tavoitetta siitä lähtien, kun EU-johtajat sopivat siitä vuonna 2007 tajuamatta lainkaan realiteetteja. Tuon päätöksen seurauksena uusiutuvia on edistetty miettimättä lainkaan, onko se ympäristölle hyväksi. Ilmansaasteet ovat lisääntyneet, jalostuksen kannalta arvokasta tukkipuuta on ohjautunut suoraan polttoon ja sitä tuodaan myös EU:n ulkopuolelta meille, tuulivoimaa on rakennettu kalliilla sinnekin, missä ei tuule. Hurja määrä hiilivoimaa on rakenteilla uusiutuvan säätövoimaksi. Tuo rakentaminen nollaa usein ympäristöhyödyn. Kyseessä on tekopyhä ilmastoteatteri.

Tuulivoimakiima on ongelma myös Suomessa. Nyt en puhu niistä hankkeista, joissa voimalat sijoitetaan kaatopaikkojen ja teollisuusalueiden tuntumaan; siellä ne eivät häiritse ketään. Mutta on epäoikeudenmukaista, että kaunis maaseutumme, saaristomaisemamme ja tunturiluontomme pilataan myllyillä, joiden tuotto on heikko ja ympäristöhyöty näennäinen.

Sain taannoin kirjeen Raahesta, jonka tuulivoimahankkeet on vain yksi monista esimerkeistä. Se päättyi vetoomukseen:

”Asiaa olisi vaikka kuinka paljon mutta en halua kuluttaa aikaasi enempää. Mutta loppuun kysymys. Mikäli ELY-keskus (paremminkin ”äly älä jätä keskus”), kaavoittajat, kuntapäättäjät ja viime kädessä oikeuselimet eivät ymmärrä meidän huolta asuinympäristön tuhoamisesta melun, välkkeen ja maisemahaittojen takia, niin löytyykö EU:sta tahoa mihin valittaa. Kaikkien kuntalaisten pitäisi olla tasa-arvoisia. Ei voi olla niin, että muutamien pitää kärsiä haitoista ja asunnon arvon alentumisesta. Vai ollaanko siellä sitä mieltä, että homeenvihreiden tavoitteiden savuttamiseksi voimaloiden vieressä asuvat joutuvat alistumaan kohtaloonsa.”

Pelkään pahoin, ettei oikeutta EU:sta löydy. Tyhmyys pesii juuri täällä ja se tavoite pitäisi purkaa juuri täällä. Uusiutuvasta energiasta on tullut uskonto, ja valitettavasti tuo uskonto on tekopyhä ja epäreilu. Vain te äänestäjät voitte muuttaa tilanteen vaihtamalla päättäjiä.