Ystäväni pyysi minua kirjoittamaan vastuusta: mitä se merkitsee juuri omassa työssäni, poliitikkona? Monia asioita, mutta koska tämä on blogi eikä romaani, keskityn tärkeimpään.
Poliitikon tärkein vastuu on ajatella lahjomattoman vapaasti.
Nuorena väheksyin poliitikon ammattia syistä, jotka olin omaksunut yleisenä mielipiteenä kyseenalaistamatta. Heitähän pidetään selkärangattomina, ameebamaisina otuksina. He ovat keskittyneet miellyttämään mahdollisimman useita samaan aikaan, ja tämä tekee heistä kieroja kuin korkkiruuvit. Ketään he eivät uskalla ärsyttää. He alkavat hyperventiloida, kun kuulevat uhkauksen, että putoat seuraavissa vaaleissa, en äänestä sinua. Koska he eivät uskalla ottaa riskiä tulla hylätyksi, he hakevat mielipiteensä kultaiselta keskitieltä. Heidät voi kaikki ostaa puolelleen, kun vetää oikeista naruista.
Eihän se noin mene! Nykyään ajattelen, että juuri poliitikko voisi olla tuon kuvauksen täydellinen vastakohta, ehkä enemmän kuin kukaan muu.
Kansahan hänet on tehtäviinsä äänestänyt, palkannut ajattelemaan vapaasti ja lahjomattomasti. Poliitikon ei pitäisi olla velassa mihinkään suuntaan, eikä kumarrella ketään koska kansa maksaa hänelle juuri riippumattomuudesta. Olennaisin tehtävä on säilyttää luotettavuus lahjomattomana ihmisenä.
Törmään tähän vapauteen jatkuvasti. Kun tapaan minkä tahansa firman tai järjestön edustajia, huomaan, että heillä on useimmiten kädet sidotut tavalla tai toisella. Se on ymmärrettävää enkä moiti, totean vain. Ei kehy-järjestön työntekijä voi oikeastaan tulla johtopäätökseen, että avusta ei ole hyötyä. Ei papilla ole varaa todeta, että Jumalaa ei taidakaan olla. Ei vapaa-ajattelijoiden sihteeri voi huomata, että Hänhän on sittenkin. Ei tuulivoimalobbarin sovi pettyä tuulivoiman kapasiteettikertoimiin eikä ydinvoimalobbarin menettää luottamusta turvajärjestelmiin. Edes normaalia rehellisyyttä ei voi aina harjoittaa ammatillisten esteiden vuoksi: jos paperiteollisuuden edustaja lausuisi julki, kuinka järkyttävän kalliiksi seuraava direktiivi heille tulee, hän aiheuttaisi rehellisyydellään kurssisyöksyn.
Sen sijaan poliitikon tulisi kyetä sanomaan kaikki se, minkä hän havaitsee ja mikä vetoaa hänen oikeustajuunsa ja omaantuntoonsa. Silläkin uhalla, että uutisista ei pidetä.
Liian monella on mielikuva poliitikosta eräänlaisena huorana, jolla ei ole varsinaisesti omaa poliittista rakkauselämää vaan joka on rahalla ostettavissa minkä vain aatteen palvelukseen. Miksiköhän?
En näet voisi kuvitella summaa, jolla vakaumukseni olisi kaupan.
Yksi tärkeä osa poliitikon vastuuta on, että hänen pitää voida muuttaa mieltään uusien argumenttien tullessa vastaan. ”When the facts change, I change my mind. What do you do, Sir”, perusteli talousguru Keyneskin oikeuttaan tulla uusiin johtopäätöksiin.
On siis tärkeää kyetä erottamaan arvot ja mielipiteet. Poliitikko ei voi vaihtaa arvojaan menettämättä uskottavuuttaan, mutta mielipiteitä hänen pitääkin kyetä muuttamaan. Se ei ole takin kääntämistä, vaan hereillä oloa muuttuvassa maailmassa. Nimenomaan arvoistaan kiinnipitäminen voi edellyttää kykyä päivittää käsitystä hyvästä yhteiskunnasta.
Ja oikeastaan, ei tämä ole kovin kaukana siitä, millä tavoin joka ikisen kannattaa elämänsä suuntaa tasaisin väliajoin punnita. Vaikka päivittäisessä elämässä joudun tekemään kompromisseja, olenko isommassa kuvassa tiellä, jolla olen totta, aito ja oma itseni?
( Blogi on julkaistu sivulla http://www.milestone.fi/#!blogi/c1fgm)