Kuinka lyödä vaimoa

Levottomuudet Lähi-Idässä saavat pohtimaan arabikevään seurauksia – miten se tulee vaikuttamaan palestiinalaiskysymykseen ja Israelin asemaan. Aamulehden eilinen pääkirjoitus (20.11.2012) tulkitsi vapaampien tuulien mahdollistavan sellaisen itsekritiikin, johon aiemmin ei ole rohjettu.

Keskeisen poliittisen mahdin Egyptin tilanne on ainakin avoin. Arabikevään vaikutukset ovat jossain määrin yllättäviä. Vierailin lokakuussa Kairossa jatkamassa aihetta koskevaa dialogia, joka alkoi jo vuosi sitten. Yhdessä Norjan entisen pääministerin, Oslo Centerin johtajan Kjell-Magne Bondevikin kanssa tapasin mm. Arabiliiton ja Muslimiveljeskunnan johtoa, presidentti Mursin neuvonantajan, vaalit hävinneen Arabiliiton entisen pääsihteerin Amr Moussan, Tahririn aukion vallankumousjohtajat, ihmisoikeusjärjestöjen, koptikirkon sekä feministiunionionin edustajia.

Rankalta vaikutti se, kuinka turhautuneita vallankumoukseen olivat sen alkuperäiset liikkeellepanijat. He odottivat Tahririn keväältä tavallisten egyptiläisten ajan alkamista. Neljäkymmentä vuotta ihmiset olivat kärsineet köyhyydestä ja korruptiosta, ja sietokyky loppui. Haluttiin apua päivittäiseen elämään. Jossakin vaiheessa Muslimiveljeskunta astui vallankumouksen kelkkaan ja pääsi valtaan demokraattisissa vaaleissa. Lopputulos on herättänyt huolta. Harva keskustelukumppaneistamme uskoi enää vastaisuudessa näkevänsä vapaita ja reiluja vaaleja: “He eivät ole kiinnostuneita demokratiasta tai hyvästä hallinnosta vaan poliittisesta kontrollista.”

Talouden alamäki on jatkunut, ja seuraavan vallankumouksen tulevat tekemään nälkäiset, he ennakoivat.

Koptipiispa Thomas arvioi maan ihmisoikeustilannetta: kristityillä esimerkiksi on suurempi vapaus puhua mutta samalla he altistuvat suuremmalle paineelle, sillä toisilla on puolestaan suurempi vapaus polttaa kirkkoja ja levittää niistä disinformaatiota.
“Meillä ei siksi ole selvää visiota, mitä vapaudellamme teemme. En olisi sallinut vallankumouksen tapahtuvan, jos olisin nähnyt sen seuraukset”, hän sanoi. Nyt hän piti erityisen tärkeänä yhteistyötä yhteiskunnan kaikkien liberaalien voimien kanssa.
“Oikeudenmukaisuus ei voi olla jakautunut, sen täytyy koskea jokaista. Ihmisyys on minulle numero yksi. Nyt Egyptissä kaikki on alistettu uskonnolle, ja jälki on surkeata.” Hän peräänkuulutti ilmapiirin muutosta, ja sen voi saada aikaan vain koulutus. Hierarkia pitää muuttaa demokratiaksi, miesvaltaisuus sukupuolten tasavertaisuudeksi ja uskonnollinen yhteiskuntakehys vapaaksi kansalaisyhteiskunnaksi.

Feministiunionin puheenjohtaja tohtori Hoda Badran ilmaisi huolensa uudesta perustuslakiluonnoksesta, joka hänen mukaansa merkitsee naisten oikeuksissa askelia taaksepäin. Siitä on laatimassa 100-päinen valtuutettujen joukko, johon kuuluu ainoastaan 7 naista – neljä näistä kuuluu Muslimiveljeskuntaan. Shariaa tuodaan normaalin lain rinnalle, ja eräissä tapauksissa on epäselvää, koskisiko se myös ei-muslimeita. Toinen huolenaihe oli naisten ympärileikkauksen paluu – ja asia on vakava, sillä nykyäänkin 75-90 prosenttia egyptiläisnaisista on silvottuja. Myös 12 vuoden naimaiästä on keskusteltu.

Samana päivänä, kun tapasin Hoda Badranin, hän oli ollut seminaarissa, joka käsitteli uutta perustuslakiluonnosta ja sen suhdetta shariaan. Paikalla ollut Al-Azhar yliopiston lakitieteen professori oli neuvonut, kuinka vaimoa voidaan lyödä siten, ettei luita rikota tai verta vuodateta. Kun kauhistelin barbaarimaista opetusta, Badran sanoi: “Surullisinta on, että tämä mies ajattelee olevansa liberaali, kun rohkenee antaa shariasta näin pehmeän version.”

Tapasimme luonnollisesti myös Muslimiveljeskunnan edustajat ja kerroimme matkamme aikana syntyneistä vaikutelmista. Illallinen oli sivistynyt ja leppoisa siihen asti. “Älkää te tulko neuvomaan ja holhoamaan meitä sieltä Euroopasta. Miten itse kuvittelette ratkaisevanne Kreikan, Portugalin ja Espanjan ongelmat?”

Se oli siinä. Olisin ollut heikoilla, ellen olisi voinut todeta ettemme me suinkaan tuo mitään neuvoja Euroopasta käsin. Vetoamme johonkin, johon Egypti on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa itse sitoutunut. Johonkin, jolla se linjaa omaa mainettaan maailmalla.

Vapaus kuuluu kaikille. Sen toteutumista pitää vartioida kaikkialla.

Share Button

4 kommenttia artikkeliin “Kuinka lyödä vaimoa

  1. Erittäin hyvä kirjoitus ja toivottavasti tämä herättää ainakin jossain ihmisiä pohtimaan tiettyjen uskontojen vaikutuksia ja toimia vs nykyinen kotimaan politiikka. Ehkä laajentaisin tuota loppulausetta muotoon kotimaamme osalta: Rajat on rakkautta, mutta vapaus kuuluu kaikille

  2. Paluuviite: Cory
  3. Paluuviite: Harold
  4. Paluuviite: danny

Vastaa käyttäjälle Ismo Tolonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *