On jälleen aika äänestää päätöslauselmastamme COP-18 ilmastokokoukseen. Joka vuosi teemme näin, tavoitteenamme antaa komissiolle signaali siitä suunnasta, johon parlamentti haluaa EU:n komission johdolla kokousta ohjaavan. Vuosi vuodelta päätöslauselmia lukiessani tuntuu kuitenkin kuin aika olisi kohdallamme pysähtynyt; edelleen toistelemme samoja, tehottomiksi havaittuja toiveita EU:n johtajuudesta ja tien näyttämisestä, ikään kuin joku seuraisi esimerkkiämme.
Pidämme edelleen väkisin kiinni Kiotosta ikään kuin Kioton mallinen strategia päästökattoineen olisi ainoa tapa pelastaa ilmasto. Olemme haluttomia tunnustamaan tosiasioita jopa siinä määrin, että jotkut kollegat vihreiden johdolla haluavat äänestää kahta tarkistustani vastaan, joissa vain todetaan faktat: Durbanin paketti kattaa yhteensä noin 15 % maailman päästöistä, ja ainakin USA, Venäjä, Japani ja Kanada eivät tule osallistumaan Kioton mahdolliseen toiseen velvoitekauteen. Samalla halusin muistuttaa, että Kiinan, Intian, Brasilian ja Indonesian kaltaisilla kehittyvillä mailla ei edelleenkään olisi päästövähennystavoitteita seuraavalla kaudella.
Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tosissaan, faktat on pakko ottaa huomioon ja ymmärrettävä, että tarvitsemme kipeästi tilalle jotain tehokkaampaa ja kattavampaa. Ironisesti tahot, jotka eniten pelottelevat ilmastonmuutoksen katastrofaalisilla vaikutuksilla, ovat itse ensimmäisinä kieltämässä nykyisten toimien todetun tehottomuuden ja haluttomia päivittämään asenteitaan. Siksi nyt viimein olisi aika lähteä neuvotteluihin uudelta pohjalta tavoitteenamme löytää todellinen ratkaisu, johon myös muut ovat valmiita lähtemään mukaan. Nykyinen malli se selvästikään ei ole.
