Arvoisa puhemies,
naisiin kohdistuvan fyysisen ja psyykkisen väkivallan laajuutta ja julmuutta Pakistanissa ja Afganistanissa on vaikea ymmärtää, ellei muista, että laki on sekoitus maallista ja islamilaiseksi määriteltyä oikeutta. Lopputuloksen irrationaalisuus syntyy sharialain tulkinnoista. Niinpä esimerkiksi raiskatuksi tuleminen on naisen aviorikos, jonka häpeä koituu naisen miespuolisille sukulaisille. Tällainen tulkinta on häpeäksi islamille. Se on elämän, ihmisyyden ja ihmisoikeudenmukaisuuden vastaista.
Molemmissa maissa kehitys on kuitenkin kaksihaarainen: pieni, mutta kasvava osa naisista vaikuttaa yhteiskunnan huipulla, kun taas maaseudulla naiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Naisen on esimerkiksi helpompi perustaa oma design-liike kaupungissa kuin myydä vihanneksia maaseudulla.
Myönteistä on toki, että naisten asema on joillain kriteereillä parantunut, mutta kestävää muutosta on mahdotonta saada aikaiseksi niin, että eri alueilla ja eri yhteiskuntaluokissa pätevät eri säännöt. Nyt olisi tärkeää keskittyä naisten ongelmiin myös maaseudulla, sillä ihmisoikeuksien parantuminen ainoastaan tilastojen valossa ei vastaa todellista ihmisoikeuksien parantumista.
