Japanin traagiset tapahtumat ovat hiljentäneet kaltaiseni bloggaajan, joka ei juurikaan kainostele paukutellessaan kärkeviä mielipiteitään energiapolitiikasta. Nyt ei ole fiksua luukuttaa, kun koetun murhenäytelmän lisäksi vallitsee suuri pelko siitä, että uhreja vaativilta radioaktiivisilta päästöiltä ei vältytä. On puhuttava vakavasti.
Pari päivää sitten kuuntelimme energiakomissaari Öttingeriä, joka puhui energia- ja teollisuusvaliokunnassa Japanin ydinvoimaloiden tilanteesta. Tilanne on epätoivoinen, vaikkakaan ei ehkä vielä “apokalyptinen”, jota sanaa komissaari käytti.
Pahin tuolla alueella koskaan rekisteröity maanjäristys ja sitä seuraava tsunami ovat tuoneet esiin niitä tunnistamattomia tekijöitä, joita seismisesti aktiivisiin alueihin liittyy. Mitä tulee siltoihin, rakennuksiin, teihin, rautateihin ja öljynjalostamoihin, on ilmeistä, ettei mitään niistä oltu suunniteltu kestämään näin voimakasta järistystä – ja tämä oppiläksy maksoi tuhansia ihmishenkiä. Tämän lisäksi uhrilukua saattaa vielä kasvattaa ydinreaktorin aiheuttama radioaktiivinen säteily, mutta johtopäätökset voi vetää vasta, kun faktat ovat selvillä.
Voi olla, että tiettyjä seismisesti aktiivisia alueita ei pidä jatkossa osoittaa sijoituspaikaksi muun muassa nestemäisen kaasun varastoille, öljynjalostamoille tai ydinvoimaloille. Tämän harkitseminen tulee ajankohtaiseksi sen jälkeen kun Japanin akuutti tilanne saadaan hallintaan.
Tätä kirjoitettaessa Fukushiman ydinvoimaturma ei ole vielä ohi. Ilmeisesti toistaiseksi ydinturman räjähdykset ja säteilyvuodot eivät ole aiheuttaneet suoranaisia kuolonuhreja. Jos japanilaiset nyt vain saisivat jäähdytyksen toimimaan, niin vahingot jäisivät vähäisiksi voimalaitoksen ulkopuolella. Elämme sen suhteen kriittisiä aikoja eikä kannata arvailla, miten käy.
Ydinvoiman huolta herättävät puolet liittyvät ydinjätteiden pitkään säteilyvaaraan ja käyvän ydinvoimalaitoksen säteilysairauksia aiheuttavan suuronnettomuuden vaaraan. Nyt olemme Fukushimassa kohdanneet tähän jälkimmäisen eli pahimman laatuisen onnettomuuden, joita ei pitänyt tapahtua missään kehittyneissä teollisuusmaissa.
Fukushiman Daiichin turmavoimalaitoksessa on kuusi ydinvoimayksikköä, joista kaikki käynnistyivät 1970-luvulla. Ne eivät siis ole oleellisesti vanhempia kuin Suomen neljä ydinvoimayksikköä. Yksi pahimmista skenaarioista on polttoainesauvojen sulaminen, suurten säteilymäärien pääsy ilmaan ja tuulen kääntyminen mantereen ja Tokion suuntaan.
Viime vuonna valtioneuvosto hyväksyi ja eduskunta vahvisti Suomessa kahden uuden ydinvoimayksikön periaatepäätöksen, mikä tarkoitti sitä, että laitosten todettiin olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia. Tuossa periaatepäätösprosessissa tarkasteltiin ainoastaan kokonaisetua, ja vasta myöhemmin rakennuslupaprosessissa käsitellään tekniset yksityiskohdat ja turvallisuusjärjestelmät.
Normaaliin rakennuslupamenettelyyn kuuluu laitosten turvallisuuden arviointi. Periaatepäätöksen saaneiden kahden ydinvoimayksikön rakennuslupaa haetaan noin vuoteen 2015 mennessä, joten Suomessa voimayhtiöillä ja viranomaisilla on hyvin aikaa tehdä tarpeelliset turvallisuusselvitykset ja kerätä talteen kaikki Fukushiman turmasta opittu läksy.
Viranomaisten yhteinen näkemys on, että suomalaisten ydinvoimalaitosten turvallisuustaso on korkea. Tästä huolimatta työ- ja elinkeinoministeriölle toimitettava selvitys nähdään nyt tarpeelliseksi. Siinä tulee kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten ydinvoimalaitosten ulkoinen ja sisäinen sähkönsyöttö on järjestetty häiriö- ja onnettomuustilanteissa ja miten on varmistettu sähkönsyötön jatkuvuus järjestelmiin silloinkin, kun ulkopuolisia sähkölähteitä ei enää ole käytössä. Myös uusien ydinvoimalaitosyksiköiden varautuminen vastaaviin tilanteisiin tarkistetaan.
Juuri nyt tämä on parasta mitä voimme tehdä. Lisäksi on syytä keskittyä Japanin kansan suruun ja yrittää kansainvälisen yhteisön kautta auttaa missä voidaan. Ainakin SPR:n kautta me kaikki voimme antaa apua kriisin uhreille.
Sen sijaan juuri nyt ei ole valtioviisasta puutteellisen tiedon pohjalta vetää hätäisiä johtopäätöksiä. Harkintaa osoittavan poliitikon tunnistaa siitä, että hän pidättäytyy nyt poliittisten irtopisteiden keräämisestä. Ehdottomasti liian aikaista on vaatia luvitusmenettelyjen uudelleenkäsittelyä Suomen nykyisten, rakenteilla ja suunnitteilla olevien ydinvoimalaitosten suhteen. Tehtyjen ja huolella harkittujen päätösten hätäpäinen peruminen olisi huono ele, sillä vaihtoehdotkin on otettava lukuun; harmitonta energiamuotoa ei olekaan, ja kylmän talven muisto on syytä pitää mielessä.
Mitä Japanista sitten voidaan mahdollisesti oppia? Se jää nähtäväksi, mutta jotain voi veikata. Maassa on voimakas hierarkinen johtamiskulttuuri, ja pitkä johtoketju on saattanut vaikeuttaa pelastustoimia. Kasvojen menettämisen pelko estää omatoimisen sankaruuden. Näitä ongelmia ei ole Suomessa, mutta meidän on tärkeä tunnistaa omat kulttuuriset handicapimme.
Pelastustoimet ovat vaikuttaneet aneemisilta ja hitailta. Liikkuvien sähköjärjestelmien toiminta ja varastointi tulisi varmistaa. Sähkön ja veden saanti pitää varmistaa kaikissa tilanteissa. Ydinvoimalapaikkakuntien paikallinen pelastustoimi ja palokunta tulee valmentaa nimenomaan ydinvoimaloiden vaaratilanteita silmälläpitäen.
Tiedottamisessa japanilaiset ovat valinneet niukan tiedotuslinjan. Asiallisen tiedon puute muuttuu tietoyhteiskunnassa helposti pakokauhuksi, kun tiedon korvaavat uhkakuvat. Siihen ei ole varaa, ei missään.
Japanin selvittyä piinastaan on aika tehdä yhteenveto syistä ja seurauksista ja ottaa täällä Suomessakin oppia, jotta mitään vastaavaa ei pääse maassamme tapahtumaan.
Jos parannuskohteita löytyy, toimenpiteet on toteutettava.
tuolla aueella
