Euroopan unionin pyrkimys vähentää hiilen käyttöä on perusteltu ja oikeansuuntainen. Euroopan ja ihmiskunnan riippumattomuuden fossiilisista polttoaineista ollessa pitkän aikavälin tavoite on tiedostettava, että Euroopan hiilikaivokset joutuvat ennemmin tai myöhemmin sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen. Globalisaation vuoksi hiilen kohdistuu merkittävä hintapaine. Tästä syystä tuotantoa siirtyy halvemman työvoiman maihin, ja EU:n hiilituotantoalueet joutuvat vastaavasti kärsimään työpaikkojen ja tulojen paosta, kun kaivokset eivät pysty vastaamaan kilpailuun.
Vaikka kehityksen suunta ei ole toivottava, julkisen vallan toimet eivät saa olla ristiriidassa markkinatalouden perusperiaatteiden kanssa. Kannattamatonta tuotantoa ei ole syytä tekohengittää loputtomiin. On muistettava, että tämän mittakaavan rakennemuutoksella on väistämättä kauaskantoisia ja voimakkaita sosiaalisia seurauksia. Kaivoksen lakkauttaminen tarkoittaa usein merkittävän alueen pääelinkeinon katoamista. Tämä näkyy kaupunkien kyvyissä tarjota palveluja asukkailleen sekä kokonaisten yhdyskuntien kuihtumisena. On kaikkien edun mukaista, että kaivosten alasajon kaltaiset merkittävät yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat hallitusti ja riittävällä siirtymäajalla.
Hiili tulee kuitenkin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa olemaan keskeinen osa elämäämme. Sitä tarvitaan edelleen muun muassa terästeollisuudessa, ja tutkimukset sen käyttämisestä polymeerien raaka-aineena ovat olleet rohkaisevia. Lisäksi hiilellä tuotetulla yhdistetyllä sähkö- ja lämpövoimalla on päästy todella hyvään hyötysuhteeseen. Ei siis pidä sortua siihen kuvitelmaan, että hiilikaivosten alasajo olisi jonkinlainen poliittinen itsetarkoitus. Kannattavan kaivosteollisuuden on jatkossakin oltava mahdollista myös EU:n alueella.
