Yksi EU:n pitkäjaksoisimpia ympäristölainsäädäntöhankkeita, eli lannoitteiden yhtenäiset kadmiumpitoisuusrajat, jakaa jäsenvaltioiden mielipiteet pitkälti valtioiden sijainnin perusteella. Liittyessään EU:hun vuonna 1995 Suomi, Ruotsi ja Itävalta saivat poikkeusluvalla säilyttää muita EU-maita tiukemmat kadmiumpitoisuusrajat. Syynä tähän on yleinen pyrkimys rajoittaa kadmiumin ja sen yhdisteiden käyttöä niiden suuren myrkyllisyyden vuoksi samoin kuin perinteet maatalouden hoidossa. Suomen osalta poikkeusoikeus päättyi 31.12.2005, jolloin Suomi pyysi komissiota jatkamaan oikeuden voimassaoloa. Komissio teki 3.1.2006 päätöksen jatkaa Suomen saamaa poikkeuslupaa, ja poikkeus on nyt voimassa siihen saakka, kun Euroopan yhteisön tasolla sovelletaan lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevia yhdenmukaisia toimenpiteitä.
Vuonna 2003 komissio valmisteli asetusta, jolla olisi kolmivaiheisesti alennettu kadmiumpitoisuuksia huomattavasti senhetkisestä tilanteesta suurimmassa osassa EU-maita ja saatettu maat samanvertaiseen asemaan. Etelä-Euroopan valtiot ja EU:n suurimmat lannoitetuottajat pitivät komission suunnitelmia kuitenkin uhkana omalle lannoitetuotannolleen, ja samoin päätöksellä olisi ollut mittavat negatiiviset vaikutukset EU:n suurimpiin fosfaatintoimittajamaihin Pohjois-Afrikassa, joiden fosfaatti sisältää runsaasti kadmiumia. Ehdotusta vastustettiin mm. vetoamalla puhdistusteknologian puuttumiseen ja siihen, että päätös käytännössä antaisi monopoliaseman tietyille venäläisille tuottajille, joiden käyttämä maaperä on puhdasta kadmiumista ja muista raskasmetalleista. Samalla työpaikkojen menetys EU:n sisällä ja etenkin Etelä-Euroopassa olisi ollut merkittävää. EU:n sisältä on kuitenkin löydetty alueita, joissa fosfaatti on puhdasta, esimerkiksi Suomen Soklissa. Suomalainen europarlamentaarikko Samuli Pohjamo teki aiheesta kysymyksen E‑2164/03, jonka vastauksessa komissio lupasi laatia aihetta koskevan asetuksen – kuitenkaan ilmeisesti siinä onnistumatta.
Onko komissio seurannut tilannetta vuoden 2003 jälkeen ja konsultoinut osapuolia yhteisten kadmiumpitoisuusrajojen mahdollistamiseksi lähitulevaisuudessa? Onko komissio tehnyt laskelmia mahdollisten ympäristöhyötyjen, EU-työllisyysvaikutusten, kauppasuhteiden kolmansiin maihin ja muiden mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi, ja mitkä ovat johtopäätökset nykytilanteessa? Mitkä ovat painavimmat syyt, jos yhteisiä pitoisuusrajoja ei tulla lähitulevaisuudessa asettamaan?