Arvoisa puhemies, haluan nostaa esille vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevassa mietinnössä 14 kohdan, jossa kehotetaan EU:ta tarjoamaan kattavaa rahoitusta, jolla pyritään auttamaan köyhiä maita taistelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan, ja jossa toisaalta korostetaan, että tämän rahoituksen on oltava lisäys olemassa oleviin kehitysapusitoumuksiin.
Ilmastonmuutos on tosiasia, jonka kanssa on opittava elämään. Yksi ympäristöliikkeen merkittäviä arviointivirheitä on, että se kieltäytyi pitkään keskustelemasta adaptaatiosta. Tämä oli länsimaista ylellisyyttä, sillä sopeutumistoimet ja niihin tarvittava rahoitus olivat pois maailman köyhiltä. Kehitysmaiden ilmastorahaston aikaansaamista voidaan pitää Kööpenhaminan ansiona.
Ilmastonmuutoksen merkitystä kehitysmaiden ongelmien joukossa ei tule kuitenkaan liioitella. Näyttää siltä, että ilmastonmuutos kannibalisoi mielikuvissamme kaikki muut ongelmat. Ihmisiin on iskostunut ajatus, että päästöjä vähentämällä kaikki muut ongelmat ikään kuin sulavat pois. Mikään ei voisi olla suurempi ajatusvirhe. On pidettävä huoli siitä, että ilmaston nimissä ei tulla vaarantamaan satojen miljoonien lasten rokotuksia ja koulutusta tai eroosion ja muiden ratkaistavissa olevien ympäristöongelmien torjuntaa.
Parasta ilmastoapua on auttaa ihmisiä pois köyhyydestä, sillä köyhyys jos mikä ajaa ihmisiä tekemään ympäristön kannalta vahingollisia ratkaisuja. Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä, että mietinnössä nimenomaisesti vaaditaan, etteivät ilmastonmuutoksen torjuntaan ja adaptaatioon ohjattavat rahat ole pois EU:n muista kehitysapusitoumuksista.
