Tänään sekä Kokoomuksen että Keskustan puoluekokoukset ovat tehneet tärkeitä valintoja. Keskusta on valinnut väliaikaisen pääministerin ja Kokoomus seuraavan pääministerin – näin toivon. Itse en henkilökohtaisen esteen takia pääse lähtemään Jyväskylään ennen kuin illalla.
Keskustan verkkoapila tekee pääkirjoituksessaan katsauksen puheenjohtajatehtävät jättävän Matti Vanhasen urasta. Se nimeää Vanhasen parhaaksi saavutukseksi energiapaketin: ”Aika tekee lopulta oikeutta Vanhasen uralle, jonka komeimmaksi saavutukseksi saatetaan tulevaisuudessa lukea hänen ilmasto- ja energiapolitiikkansa, jolla Suomen taloushistoriassa käännettiin uusi, vihreämpi sivu.”
Sivu on epäilemättä vihreämpi, mutta lähemmin tarkastellessa sitä on vaikea pitää erityisen ympäristöystävällisenä. Nehän eivät valitettavasti ole aina sama asia. Siksi pidän kyseistä pakettia Vanhasen hallituksen kenties pahimpana virheenä. Hallituksen linja lisää päästöjä, pahentaa hengitysilmaa, tuhoaa saaristomaisemaa ja on kuluttajalle valtavan kallis.
Moni tietää, että puunpoltto lisää terveydelle haitallisia hiukkaspäästöjä, mutta itse puunpolttoa on pidetty ilmastonmuutoksen kannalta ilmastotekona, jota kampanjoissa mainostetaan. Se on kuitenkin teoreettinen ilmastoteko. Jos todella halutaan leikata nopeasti hiilidioksidipäästöjä ja hillitä kasvihuoneilmiötä, runsas puunpoltto ei missään nimessä ole ratkaisu.
Puuta kutsutaan usein nollapäästöiseksi mutta nollapäästöisyys on sopimus, joka perustuu puun koko elinkaaren tarkasteluun, ei tosiasialliseen polttoon. Poltettaessa puu on CO2-päästöiltään turvetta ja kivihiiltäkin suurempi. (Jos puuta ja turvetta poltetaan rinnakkaisissa polttokattiloissa ja molempien päästöt mitataan putken päästä, puun CO2-luku on 109,6 g/Mj, turpeen luku on 106 g/Mj.) Molemmissa tapauksissa hiilidioksidi on hiilidioksidia, eivätkä yhteyttävät kasvit ”haista” niitä erilleen.
Puun laskennallinen nollapäästöisyys tulee Kioton sopimuksesta. Se antaa anteeksi hiilidioksidipäästöt, jos ne tulevat jonkin orgaanisen aineen polttamisesta. Oletus on, että kun aine kuitenkin joskus lahoaa, se päästää hiilidioksidia, joten on samantekevää, jos tämä tehdään polttamalla.
Tuo logiikka ei kuitenkaan toteudu, jos prosesseja kiihdytetään ja puuta käytetään nopeammin kuin uutta kasvaa luontaisesti tilalle. Siksi hallituksen päätös lisätä metsähakkeen energiakäyttöä 8,5 miljoonalla kuutiometrillä – eli lähes kolminkertaiseksi – kasvattaa lyhyellä aikavälillä CO2-päästöjä merkittävästi, siinä missä niitä piti laskea vuoteen 2020 mennessä. Terveydelle haitalliset hiukkaspäästöt kasvavat luonnollisesti nekin, mikä nostaa myös kansanterveyslaskua.
Toinen ongelma on vieläkin laajempi, EU-tasolla. Kattavan eurooppalaisen metsätutkimuksen mukaan, josta Nature Geoscience ensimmäisenä kaksi vuotta sitten raportoi, bioenergian voimakas lisääminen Euroopassa uhkaa romahduttaa Euroopan metsien hiilinielun eli kyvyn sitoa ilmakehän hiiltä. Tehokkaan hiilinielun ylläpito edellyttää selvästi puuston kasvun alittavia metsähakkuita. Toisin sanoen EU:n itselleen valitsema keino torjua kasvihuoneilmiötä itse asiassa kiihdyttää sitä – tuhoamalla sen, mikä kasvihuoneilmiötä jaruttaisi. Juuri siksi ajattelen, että uusiutuvien sitova tavoite 20-20 annetulla aikataululla on vaarallinen, koska meiltä puuttuvat aidot teknologiset mahdollisuudet tavoiteen toteuttamiseen – ennen kuin aurinkoenergian potentiaali saadaan käyttöön.
Tuulivoimakin on osoittautunut odotettua monimutkaisemmaksi energiaratkaisuksi. Sen tehottomuudesta suhteessa muodolliseen kapasiteettiin olen kirjoittanut usein, ja maisema- ja meluvaikutusta voi jokainen arvioida itse. Mutta tuulivoimassa on muitakin kysymysmerkkejä. Vastikään ilmestyneen tutkimuksen mukaan tuulivoimalla voi olla ilmastoa lämmittävä vaikutus, jos sitä rakennetaan runsaasti. Jos tavoite olisi nostaa tuulivoiman osuus kymmeneen prosenttiin globaalisti, tavoite vaatisi 13 miljoonaa turpiinia ja valtavan maapinta-alan. Tämä suuri määrä nostaisi pintalämpötilaa yli asteella ja aiheuttaisi muutoksia sateen ja pilvisyyden jakautumisessa – sen lisäksi että tuulivoiman lisääminen edellyttää aina varavoiman rakentamista.
Hallituksen energiapaketin talousvaikutukset ovat kokonaan toinen kysymys. Pidän virheenä niitä päätöksiä, joilla kaavaillaan energiaveron korotusta vuodesta 2011, ottamatta huomioon päästökaupan vaikutusta. Päällekkäiset ohjaustoimet, päästökauppa ja hiilidioksidivero, ovat kuin vyö ja henkselit. Kaukolämmitystä nämä polttoaineverot rokottavat merkittävästi, ja paine kohdistuu erityisesti Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Jos lämmityslasku kasvaa reilut 20 posenttia, sen lisäksi että sähkö kallistuu syöttötariffien myötä, normaali maksaja edellyttäisi ainakin rahalle vastinetta: että kallistunut lasku tietää parempaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.
Jos näin ei kuitenkaan ole, saavutus on kaikkea muuta kuin komea. Mieletön taloudellinen satsaus energiamuotoihin, joiden kerrannaisvaikutuksia ei ole kunnolla mietitty, on vaarallista politiikkaa, niin EU:ssa kuin meilläkin.
