Kööpenhaminan laihaa tulosta on arvosteltu, mutta itse asiassa se voi olla parasta planeetalle juuri nyt. Syksyllä ennakoin blogissani (http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/23/suunnitelma-b-voi-olla-tarpeen/ ) Kööpenhaminan kokouksen kulkua ja veikkasin, että EU:n kannattaisi varautua suunnitelma B:hen. Suurempien päästäjien kesken neuvottelemalla voidaan päästä konkreettisempiin tuloksiin – ja siltä todella näyttää, vaikka EU:n ja ympäristöjärjestöjen ylpeyttä epäilemättä loukkaa, kun perinteinen strategia ei enää kelpaakaan. Mutta toisaalta, vain Euroopassa oltiin niin sokeita, ettei muutosta huomattu ja tunnustettu.
Kioto-malli on raskas ja tehoton, ja globaali kehitys on vanhentanut sen aikoja sitten. Niin kauan kuin Kiina voi uskotella olevansa yksi kehitysmaista, ei toivoa tehokkaasta sopimuksesta ole. Siksi mm. Japani ja USA ovat pitkään puhuneet isojien päästäjien yhteistoimien tarpeellisuudesta. Kioton epäonnistuneista kehyksistä irrottautuminen vie aikansa, mutta se on välttämätöntä jotta ilmastopolitiikasta saataisin koskaan tehokasta ja reilua.
Teoria siitä, että EU voi esimerkillään näyttää tietä muille, olla johtaja ja suunnannäyttäjä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on nyt lopullisesti falsifioitu. Tätä argumenttia ei tulisi koskaan enää käyttää ilmastopolitiikan yhteydessä. Se kelpaa enää esimerkiksi väärinmitoitetusta itsetunnosta ja liioitellusta egosta.
Nyt on tärkeää, että EU pysyy päätöksissään eikä saadun sopimuksen perusteella tiukenna omaa vähennystavoitettaan 20 prosentista kolmeenkymmeneen. Päästökauppadirektiivin mukaan EU:n päästövähennystavoite 20 prosenttia muuttuu 30 prosentiksi vasta, kun muilla teollisuusmailla on comparable reduction efforts, verrannolliset vähennystoimet, ja kehittyneillä kehitysmaillakin jotkin velvoitteet. Se, että Kööpenhaminassa saatiin aikaan poliittinen sopimus, ei vielä riitä.
Tavoitteen kiristäminen aiheuttaisi globaalille kilpailulle altistuvalle teollisuudelle liian epäreilun pelikentän. Työpaikkoja häviää Euroopasta kun kilpailijat voivat vastata kysyntään halvemmin. Ympäristökään ei hyödy, sillä Euroopassa tuotanto on selvästi puhtaampaa kun kokonaispäästöjä verrataan tuotantotonneihin.
Tällaisten lausuntojen takia olen saanut ympäristöjärjestöiltä ja vihreiltä leiman niskaani siitä, että “Korhola on teollisuuden asialla”. (Minua on jopa kutsuttu terästeollisuuden juoksutytöksi, vaikka itse asiassa ajan päästökauppamallia, jota olen terästeollisuudelle alunperin itse ehdottanut heidän strategiakseen.)
Mutta entäs jos asiaa katsoo toisin? Puhun Euroopan teollisuuden työpaikkojen puolesta siksi, että olen huolestunut ihmisoikeuksien ja eurooppalaisten arvojen tulevaisuudesta.
EU on tällä hetkellä YK:n suurin rahoittaja. EU:n vaikutusvalta maailmalla ei ole riippumatonta sen taloudellisesta vauraudesta. Jos teemme Euroopasta yksipuolisella ilmastopolitiikalla taloudellisesti heikon, voimme myös hyvästellä EU:n poliittisen vaikutusvallan ja sen painoarvon, joka meillä nyt vielä on ihmisoikeuskysymyksissä.
Kiina on talouden jätti mutta ihmisoikeuksien ja demokratian kääpiö. Katsomme jo jokseenkin voimattomina sitä uuskolonialismia, mitä Kiina nykyään harjoittaa Afrikassa riistämällä luonnonvaroja, ympäristöä ja työvoimaa. Pitäisikö sen ulottua kaikkialle maailmaa ilman vahvoja poliittisia vastavoimia? Vahvaa EU:ta tarvitaan, ja ilman vahvaa taloutta sitä ei ole.
Palasin Suomeen Kööpenhaminan kokouksesta päivää aiottua aikaisemmin – osallistuminen oli tavallista hankalampaa mepeille, kun kaaos kokouspaikan tuntumassa sulki aseman ja myöhästytti junia.
Yhtä kaikki, vaatimattomallakin havainnonnilla saattoi nähdä, että keskeisin aihe oli raha. Kehitysmaat haluavat jatkossakin sopimuksen, joka ei anna velvoitteita vaan tuloja. Kiina on onnistunut piiloutumaan yhteisrintaman taakse ja asettunut todella köyhien suojiin. Kioton sopimus on ne tähän totuttanut. Mitään tehokasta jälkeä ei ilmastopolitiikassa kuitenkaan saada, ellei vanhoista kehyksistä irrottauduta: missä tahansa globaali talous jotain tuottaakin, tavaroita ei saa enää tehdä likaisesti kun puhdas mahdollisuuskin on olemassa.
