KIRJALLINEN KYSYMYS P-5933/09
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE)
komissiolle
Aihe:Maksupalveludirektiivin voimaansaattaminen
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (1) maksupalveluista sisämarkkinoilla on annettu 13.11.2007. Maksupalveludirektiivin tavoitteena on lisätä kilpailua ja edistää yhdenmukaisia käytäntöjä EU-alueella sekä nopeuttaa maksujen välitystä.
Suomessa maksupalveludirektiivi ollaan saattamassa voimaan maksulaitos- ja maksupalvelulaeilla. Pankkimaailmaan rakennettuun direktiiviin perustuvat lait ovat Suomessa uhkaamassa kätevien ja paljon käytettyjen mobiilipalveluiden tulevaisuutta.
Suomessa matkaviestimiä voidaan käyttää moniin palveluihin, esimerkiksi paikallisliikenteen matkalippujen hankkimiseen ja välittämiseen matkapuhelimeen sekä telepalveluiden tarjoamiseen siten, että telepalvelun hinnassa on huomioitu hyödykkeen hankinta, jolloin puhelinsoitolla voi saada automaatista tuotteen (esim. virvoitusjuomapullon). Myös viranomaiset ovat käyttäneet mahdollisuutta maksulliseen televiestintään lisäpalveluissaan (esim. Ajoneuvohallintokeskuksen tarjoamat ajoneuvojen rekisterikyselyt). Nämä uudet käyttötarkoitukset ovat tietoyhteiskuntakehityksen myötä syntyneitä uusia ja kansalaisia hyödyttäviä palveluja.
Maksupalveludirektiivin soveltaminen Suomessa olisi mahdollisesti aiheuttamassa merkittäviä muutostarpeita teleyritysten järjestelmiin ja sopimuksiin. Voimaanpanemisen viranomaistulkinta niin, että jotkut tietoyhteiskunnan edistykselliset telepalvelut kuuluvat direktiivin piiriin, on vaarassa saattaa teleoperaattorit hyvin hankalaan tilanteeseen: kaksinkertaisen ja osin ristiriitaisen sääntelyn piiriin sekä useiden laskutus- ja muiden järjestelmämuutosten kohteeksi.
Katsooko komissio, että kansallisessa voimaansaattamisessa telepalvelut voisi tai tulisi jättää kokonaisuudessaan maksupalveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle? Vai tulisiko mahdollinen joitakin telepalveluita koskeva voimaansaattaminen tehdä viestintää koskevassa lainsäädännössä, jolloin teletoimialan erityispiirteet voitaisiin huomioida paremmin ja välttää päällekkäinen sääntely?
(1) JO L 319 du 5.12.2007, p. 1.
P-5933/09FI
Charlie McCreevyn
komission puolesta antama vastaus
(21.12.2009)
Suomi on yksi niistä harvoista jäsenvaltioista, jotka eivät ole panneet maksupalveludirektiiviä (1) ajoissa täytäntöön (ennen 1. päivää marraskuuta 2009). Komission saamien tietojen mukaan Suomen eduskunnalle toimitettiin 2. lokakuuta 2009 kaksi maksupalveludirektiiviä koskevaa hallituksen esitystä (esitys uudeksi maksulaitoslaiksi, jolla maksupalveludirektiivin II osaston säännökset pannaan täytäntöön, ja esitys maksupalvelulaiksi, joka liittyy direktiivin muihin säännöksiin). Jos esitykset hyväksytään, ne eivät todennäköisesti tulee voimaan ennen vuoden 2010 ensimmäistä puoliskoa.
Komissio ei ole arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että maksupalveludirektiivi olisi pankkimaailmaan rakennettu direktiivi. Komission mielestä asia on päinvastoin, koska yksi maksupalveludirektiivin päätavoitteista on ollut avata maksupalvelumarkkinoita uusille palveluntarjoajille. Tämä toteutetaan ennen kaikkea luomalla uusi maksupalveluntarjoajien ryhmä, maksulaitokset, joihin sovelletaan erityistä oikeudellista järjestelyä ja erityistä toiminnan vakauden valvontajärjestelmää. Maksupalveludirektiivi tarjoaa yhdessä hiljattain annetun, tarkistetun sähköistä rahaa koskevan direktiivin (2) kanssa ajanmukaisen ja sopivan oikeudellisen kehyksen, joka antaa kaikille maksupalveluntarjoajille mahdollisuuden päästä maksupalvelumarkkinoille ja kehittää innovatiivisia maksupalveluja (kuten mobiilimaksuja) riippumatta siitä, ovatko ne pankkeja vai muita palveluntarjoajia, kuten televiestintä- tai tietotekniikkapalvelujen tarjoajia. Tällaiset palvelut kuuluvat maksupalveludirektiivin soveltamisalaan, eikä niitä voida jättää kansallisella tasolla sen soveltamisalan ulkopuolelle, koska direktiivillä pyritään täydelliseen yhdenmukaistamiseen. Direktiivissä on kuitenkin otettu tarkasti huomioon joidenkin sellaisten toimijoiden erityispiirteet, jotka eivät ole pankkeja vaan esimerkiksi teleoperaattoreita (ks. erityisesti maksupalveludirektiivin liitteen 7 kohta). Maksupalveludirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan konkreettinen maksutapahtuma ei kuitenkaan kuulu direktiivin soveltamisalaan, jos teleoperaattorin toiminta ei rajoitu pelkkään maksutapahtumaan sen vuoksi, että operaattori voi lisätä ostettujen tavaroiden tai palvelujen todellista arvoa ja tavarat tai palvelut toimitetaan digitaaliseen laitteeseen (kuten matkapuhelimeen) ja niitä voidaan käyttää vain tällaisella laitteella.
Maksupalveluja tarjoavat teleoperaattorit kuuluvat kuitenkin direktiivin soveltamisalaan, ja ne on otettu siinä huomioon. Komissio luottaa siihen, että teleoperaattorit hyödyntävät täysimittaisesti direktiivin tarjoamia mahdollisuuksia tarjota innovatiivisia ja kilpailukykyisiä maksupalveluja koko EU:ssa.
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta, EUVL L 319, 5.12.2007.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta, EUVL L 267, 10.10.2009.
