Maanantaina sain kunnian olla Brysselissä tuomarina, kun EPP-puolue jakoi nuorille dokumentaristeille suunnattua palkintoa parhaasta ympäristöaiheisesta lyhytfilmistä. Voittajan valinta oli miellyttävä tehtävä, sillä minuutin pituisia filmejä katsellessa ei ehdi tylsistyä – niiden ajatus on olla niin raflaavia, että ne jäävät mieleen vähintään kymmenkertaiseksi ajaksi. Voittajafilmi tekikin sen: minuutin pätkä kuvasi sotaa vedestä sala-ampujien agenttitarinana.
Filmikilpailuun kutsuva esittelyanimaatio jäi sekin mieleeni: se peräänkuulutti ideoita ympäristötietoisuuden nostamiseksi. Animaatiossa lamppu syttyi ihmisten päähän, kun he saivat energiaa säästäviä ideoita – tällä kertaa heurekaa ilmaiseva symboli ei ollutkaan enää se perinteinen hehkulamppu vaan koukeroinen energiansäästömalli, joka on jo käytännössä syrjäyttänyt monissa kaupoissa perinteisen mallin. Siitä on tullut hyvän ympäristötietoisuuden symboli: pelastetaan planeetta vaihtamalla lamput: ostetaan se kalliimpi mutta säästävämpi malli.
Jäin miettimään, mahtaako symboli toimia kauankin esimerkkinä fiksusta oivalluksesta. Vai kuuluuko sen näihin kuuluisiin lainsäädännöllisiin mokiin, joissa on hurahdettu ympäristötrendiin, jota sitten myöhemmin kadutaan? Tyypillistä vihreää hurahtelupolitiikkaa? Pahoin pelkään.
EU:n sähkölamppukielto on astumassa asteittain voimaan. Kollegani Satu Hassi ajoi kieltoa voimakkaasti EU-parlamentin puolella. Viime kuussa loppui himmeäkupuisten hehkulamppujen myynti. Kirkaskupuiset hehkulamput poistuvat suuritehoisimmista alkaen asteittain. 60 watin perushehkulamppujen valmistus loppuu syyskuussa 2011 ja vuotta myöhemmin loppuu tätä pienempitehoisten lamppujen valmistus.
Jatkossa hehkulamppujen sijaan on käytettävä joko energiansäästölamppuja, halogeenilamppuja tai led-lamppuja.
Hehkulamppukieltoa perustellaan sillä, että 75 watin hehkulamppua vastaava energiansäästölamppu kestää 15 kertaa kauemmin kuin hehkulamppu ja se käyttää 15 000 käyttötunnin aikana 225 kilowattituntia sähköä. 75 watin hehkulamppu puolestaan käyttää 1 125 kWh sähköä.
Hehkulampun valmistus kuluttaa kuitenkin vain 0,8 kwh energiaa, kun energiansäästölamppu vaatii valmistettaessa 4 kWh. Toisaalta jos energiansäästölamppu kestää 15 kertaa vastaavaa hehkulamppua kauemmin, 15 hehkulampun valmistukseen kuluu 12 kWh energiaa ja energiasäästölampun edelleenkin ne 4 kWh. Toistaiseksi käytäntö ei ole ollut näin lupaava, sillä saan kansalaislita jatkuvasti palautetta siitä, että energiansäästölamppu ei kestänytkään mitään ja se valaisee surkeasti.
Kannatan kyllä energiansäästöä, mutta hehkulamppukieltoa vastustin. Uskon, että joissakin tilanteissa hehkulamppu on vielä hyvinkin paikallaan, eikä sen tuottama lämpöenergia mene hukkaan. Siksi teinkin keväällä komissiolle kysymyksen, jossa kysyin perusteluita kiellon mielekkyydelle. Sain takaisin typerän vastauksen, kuinkas muuten.
Yksi syy vastustukselleni on energiansäästölamppujen raskas ympäristökuorma. Ne kyllä säästävät energiaa mutta vastapainoksi ne saastuttavat. Niiden sisältämän elohopean vuoksi ne ovat ongelmajätettä ja vaativat erityishävityksen – energiaa kuluu siis elinkaaren lopussakin.
Toinen syy löytyy estetiikasta. Säästölampun valo ei ole kaunis. Se ei normaalisti myöskään sovi himmennykseen, joka puolestaan säästäisi sähköä. Myöskään saunassa loistetekniikka ei ole kestävimmillään korkean lämpötilan vuoksi.
Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi, ettei hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin ole aina ilmiselvä ympäristöteko. Uutinen ennakoi Teknillisen korkeakoulun toistaiseksi julkaisematonta tutkimusta, jonka mukaan hehkulamppujen energia palautuu käytännössä kokonaan asuntojen lämmöksi. Siksi se ei mene hukkaan, vaan lamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin voi tietyissä tapauksissa jopa kasvattaa hiilijälkeä.
Jos hehkulamput poistetaan, niiden tuottama lämpö pitää korvata lämmityksellä. Jos lämmitys on fossiilipohjaista, lopputuloksena on hiilijalanjäljen kasvu.
Esimerkkinä lehti mainitsi öljyllä lämpiävän omakotitalon. Silloin lamppujen vaihtaminen kasvattaa asukkaiden hiilijälkeä keskimäärin 200 kilon verran vuodessa. Jos asukkaat korvaavat hehkulamppuja energiatehokkailla ledeillä, päästöt kasvavat lisää. Mitä pienempitehoisella lampulla hehkulampun korvaa, sitä isompi on lämmityksen lisätarve.
Lehti uutisoi, että päästösäästö on suurin, jos talo lämpiää uusiutuvalla energialla, kuten klapeilla tai pelleteillä. Silloin lamppujen vaihto kutistaa hiilijälkeä 250 kilon verran.
Toisaalta: muuta harmia on odotettavissa, sillä uusiutuvan energian valinta ei ole aina niin fiksu teko, etenkin jos käyttö on pientalokohtaista. Klapit ja pelletit saattavat pilata ilmanlaatua ja lisätä terveydelle haitallisten pienhiukkasten määrää. Se mikä hiilitaseessa voitettiin, hävittiin terveydessä.
Kaukolämmön ollessa kyseessä ratkaisevaa on, millä sähkö ja lämpö tuotetaan. Helsingin kantakaupungissa ne tulevat samasta voimalasta. Lamppujen vaihtaminen vähentää toisin sanoen sähköä, mutta lisää lämpöä. Näin keskustan kerrostaloissa asuvien energiansäästölamput eivät siis olekaan sellainen ekoteko, joka parantaisi ympäristön tai ilmaston tilaa.
Ojasta allikkoon – taas huomaa, että ympäristölainsäädäntö on vaikeaa ja vaatii kokonaisuuden hahmottamista. Huomenna palaan aiheeseen ja kerron energiansäästölamppujen likaisemmasta puolesta, elohopeasta.
